Tottelevaisuuskurssi osat 2 ja 3

Arkitottelevaisuuskurssia on takana muutama kerta. On ollut hauska huomata että opetetut asiat ovat niin erilaisia kuin ensimmäisellä kurssilla. On ollut käsittelyä, koiran kantamista ja portista menemistä. Kaikki taitoja joista on varmasti hyötyä.

Aloimme harjoittelemaan koiran pysäyttämistä. Koira eteen, itse peruutan taaksepäin ja sopivalla hetkellä heitän kädestäni alakautta lelun. Seuraavalla kerralla esitän heittäväni ja sitten perään heitän. Sheila keksi aika nopeasti alkaa ennakoimaan että lelu ei välttämättä lähdekään ja ylipäätään että kohta lähtee. En meinannut saada sitä seuraamaan itseäni kun keksi että kohta pitää kuitenkin lähteä eri suuntaan. Asia kuitenkin meni johonkin pieneen aivonsopukkaan ja seuraavalla treenikerralla Sheila ennusti jo ensimmäisellä kerralla mitä tapahtuisi. Olen varma että se ei tarvitsisi enää mitään feikkiheittoja vaan ymmärtäisi pysähtyä jo ilmankin, mutta ei ollut aikaa testata sitä. 

Molemmilla kerroilla kannettiin koiraa. Koska meillä on rappuset joita kiivetään päivittäin, kantaminen on melkoisen tuttua. Vähän liiankin itseasiassa. Olisin voinut skipata tämän treenin ja tehdä sen aikana jotain muuta, mutta tehtiin kun muutkin. Jos ensi kerralla on vielä kantamista, treenaan sen aikana mieluummin seuraamista. Sitä ei olla treenattu neljää kertaa päivässä siitä lähtien kun Sheila on ollut 9 viikkoinen.

Luoksetulossa ei ongelmia tälläkään kertaa. Oon vaan liian ihana Sheilan mielestä. Kolmannella kerralla radalla oli esteitä ja koira lähti kaartamaan "ulkoapäin" esteiden toiselta puolelta koska minä kaarsin huomaamattani oikealle. Sheila ilmeisesti varmisti kaartamisella että päätyisi varmasti samaan pisteeseen mihin minä näytin kaartavan. Vaikea selittää mutta minä näin vain hyvänä asiana sen että seuraa mihin minä olen menossa.

Työinto on Sheilan paras puoli. Siitä tulee eri koira heti kun herkut tai lelu on mukana. Sheilalla on miellyttämisenhalua, mutta se ei tee mitään vain jotta minä olisin tyytyväinen. Se ei ole Bella pieni perskärpänen jonka elämäntehtävä on miellyttää minua ja tehdä asioita yhdessä. Bella antaa poistaa hammaskivet hampaista ja nyppiä korvakarvat koska sen jälkeen saa tehdä juuri minun kanssani juttuja. Ei siksi että saisi jonkun hikisen nakinpalan ja jäädä sitten yksin. Minä olen se palkinto. Sheila rrrrakastaa minun kanssani leikkimistä ja puuhaamista, mutta se ei ole samanlaista kuin Bellalla. Bellan asenne on "mitä sinä rakas mammani sanoit? Teen heti kaiken mitä pyydät!" Sheilan on "mitä kivaa me voitaisiin tehdä yhdessä? Ai sulla on mulle jotain uutta kivaa?" Pieni hiuksenhieno ero mutta kuitenkin niin iso. 

Sheilalla on huomattavasti enemmän draivia ja sähäkkyyttä. Liikkeet ovat terävämpiä ja se puree paremmin repimisleluun. Bella on näppärä pakkaus. Siihen on tullut ihan hirveästi lisää sähäkkyyttä pennun myötä ja se on saanut lisää taistelunhalua samaan aikaan. Se ei aiemminkaan mikään pumpuli ollut mutta nyt siinä on vieläkin lisää potkua. Tykkään siitä puolesta joka nyt on tullut esiin. Mitä kaikkea noiden kanssa vielä voikaan tehdä... Ihania otuksia!