Koirapyöräilyä
Tänään nappasin koiran heti aamusta mukaan ja lähdin pyörälenkille. Hieman jännitti sillä en ole koskaan yhdistänyt polkupyörää ja koiraa ja Pörrin epätasaisen lenkkeilytavan tuntien olin aivan varma että löydän itseni vielä jostain ojanpohjalta pyörineni. Miehenpuolihan on pyörän kanssa koiraa lenkkeilyttänyt muutamia kertoja ja kuulemma ihan nätisti on koira mennyt mutta jostain syystä tämä ei minua vakuuttanut.
En uskaltanut nousta pyörän kyytiin vielä lähitalojen kohdalla, joten talutin pyörän ja koiran vähän matkan päähän josta alkoi hieman suojaisempi (ja yksityisempi) kävelytie. Varovasti nousin pyörän selkään ja lähdin liikkeelle. Koira juoksi kiltisti hieman etuviistossa eikä ollut moksiskaan. Lisäsi vain vauhtia ja roikotti kieltä poskella. Menin koiran tahdin mukaan, jolloin se sai hidastaa halutessaan ja taas juosta lujempaa välillä. Yhtään ainoaa äkkipysähdystä ei tullut, tosin kyllä välillä tuli pari hiljennystä kun piti pikaisesti merkata puhelinpylväs.
Lenkki meni loistavasti! Välillä otin sellaisen sadan metrin pikaspurtin jolloin koira sai ihan tosissaan juosta ja sitten taas hiljennettiin. Koko ajan koira "kuunteli" vauhtia ja seurasi pyörän liikkeitä. Ohitukset sujuivat ilman ongelmia, aivan kuin koira olisi ymmärtänyt pysyä aivan pyörän vierellä kun joku tuli vastaan. Ihmiset hymyilivät hyväksyvästi ohitettaessa ja eräs pikkutyttö oli aivan haltioissaan! Suu auki katseli vain meidän menoa ja tulomatkalla pysähdyin oikein juttelemaan hänen kanssaan. Tässä vaiheessa menomatkan hurja vauhti oli hidastunut jolkotteluun ja kävelinkin vähän matkaa, ihan vain tarkkaillakseni koiran jaksamista. Kun virtaa tuntui vielä riittävän pyöräilyyn, hyppäsin taas kyytiin ja matka jatkui hölkötellen. Loppumatkasta koira kävi pulahtamassa järvessä. Huomasin tosin hieman liian myöhään että uimakelpoiseksi luulemani kohta olikin upottavaa liejua ja heittämäni kepin koira haki tarpoen liejun keskellä. Kyllähän se viilensi mutta haiseva muta tarttui koiran turkkiin.
Ihmettelen vain miksen ole aikaisemmin tätä keksinyt? Aivan varmasti lähdemme uudestaankin pyöräilemään!
Matkassa kesti n. 40 minuuttia, mukaanlukien alun kävelymatka, ja matkaa tehtiin muutaman kilometrin verran. Liian pitkää matkaa en halunnut heti ottaa. Koiran kunto ei vain riittäisi siihen ja koska alusta oli asfalttia, koiran tassut joutuivat aika kovalle koetukselle. Iltapäivällä tassuja hoidettiin Bepanthenilla, ihan vain varmuuden vuoksi.
Koira oli pitkästä aikaa aivan poikki lenkin jälkeen, hyvällä tavalla siis. Se raahautui minun perässäni huoneesta toiseen mutta lösähti maahan heti kun tilaisuus vain tuli. Yhdessä vaiheessa toinen pojista huusi koiraa kymmenisen kertaa toisesta huoneesta mutta koira vain katsoi minuun ilmeellä "onko mun pakko mennä?" Ja eihän sen ollut. Huusin pojalle että koira nukkuu nyt.
En uskaltanut nousta pyörän kyytiin vielä lähitalojen kohdalla, joten talutin pyörän ja koiran vähän matkan päähän josta alkoi hieman suojaisempi (ja yksityisempi) kävelytie. Varovasti nousin pyörän selkään ja lähdin liikkeelle. Koira juoksi kiltisti hieman etuviistossa eikä ollut moksiskaan. Lisäsi vain vauhtia ja roikotti kieltä poskella. Menin koiran tahdin mukaan, jolloin se sai hidastaa halutessaan ja taas juosta lujempaa välillä. Yhtään ainoaa äkkipysähdystä ei tullut, tosin kyllä välillä tuli pari hiljennystä kun piti pikaisesti merkata puhelinpylväs.
Lenkki meni loistavasti! Välillä otin sellaisen sadan metrin pikaspurtin jolloin koira sai ihan tosissaan juosta ja sitten taas hiljennettiin. Koko ajan koira "kuunteli" vauhtia ja seurasi pyörän liikkeitä. Ohitukset sujuivat ilman ongelmia, aivan kuin koira olisi ymmärtänyt pysyä aivan pyörän vierellä kun joku tuli vastaan. Ihmiset hymyilivät hyväksyvästi ohitettaessa ja eräs pikkutyttö oli aivan haltioissaan! Suu auki katseli vain meidän menoa ja tulomatkalla pysähdyin oikein juttelemaan hänen kanssaan. Tässä vaiheessa menomatkan hurja vauhti oli hidastunut jolkotteluun ja kävelinkin vähän matkaa, ihan vain tarkkaillakseni koiran jaksamista. Kun virtaa tuntui vielä riittävän pyöräilyyn, hyppäsin taas kyytiin ja matka jatkui hölkötellen. Loppumatkasta koira kävi pulahtamassa järvessä. Huomasin tosin hieman liian myöhään että uimakelpoiseksi luulemani kohta olikin upottavaa liejua ja heittämäni kepin koira haki tarpoen liejun keskellä. Kyllähän se viilensi mutta haiseva muta tarttui koiran turkkiin.
Ihmettelen vain miksen ole aikaisemmin tätä keksinyt? Aivan varmasti lähdemme uudestaankin pyöräilemään!
Matkassa kesti n. 40 minuuttia, mukaanlukien alun kävelymatka, ja matkaa tehtiin muutaman kilometrin verran. Liian pitkää matkaa en halunnut heti ottaa. Koiran kunto ei vain riittäisi siihen ja koska alusta oli asfalttia, koiran tassut joutuivat aika kovalle koetukselle. Iltapäivällä tassuja hoidettiin Bepanthenilla, ihan vain varmuuden vuoksi.
Koira oli pitkästä aikaa aivan poikki lenkin jälkeen, hyvällä tavalla siis. Se raahautui minun perässäni huoneesta toiseen mutta lösähti maahan heti kun tilaisuus vain tuli. Yhdessä vaiheessa toinen pojista huusi koiraa kymmenisen kertaa toisesta huoneesta mutta koira vain katsoi minuun ilmeellä "onko mun pakko mennä?" Ja eihän sen ollut. Huusin pojalle että koira nukkuu nyt.
Kommentit