Sheilan tottelevaisuusura

Ollaan käyty Sheilan kanssa arkitottelevaisuuskurssilla, kuten aiemmin kirjoitin. Tuo pentu on ylittänyt kaikki odotukset mitä tulee koulutettavuuteen ja sellaiseen luontaiseen iloon tehdä yhdessä töitä. Taas pitää muistaa että tämä on ensimmäinen pentu. En tiedä miltä sen pitäisi tuntua. Tiedän vain että tää tuntuu TOSI hyvältä. On täysin eri asia tehdä aikuisen koiran kanssa töitä jolla on jo sitä taustaa. Ihan hyvin olisin voinut saada sellaisen pennun jota ei heti kiinnostakaan yhteistyö. Pennulle tulee opettaa kaikki alusta, joillekin myös se että yhdessä on kivaa. Olen koko ajan ollut huolissani siitä että jos ei ollakaan treenattu tarpeeksi, leikitty tarpeeksi ja hömpötelty tarpeeksi. Ja silti tuo haluaa satanen lasissa tehdä töitä just mun kanssani.

Yritän koko ajan analysoida mikä on bordercollieta, mikä "mitä tahansa pentua", mikä minun opettamaani. On yllättävän vaikeaa erottaa näitä toisistaan. Kaikki noista on Sheilaa, teen tuota vain omaksi huvikseni, mutta etukäteen ajattelin että olisi helppo nähdä mikä on bordercollie kun sellaisen omistaa. No ei se ole. Vähän kuin joku käskisi vertaamaan miltä durio maistuu verrattuna kiiviin eikä ole koskaan maistanut koko duriota. Ei ole vertailupohjaa. Sheila maistuu hyvälle, omalle, parhaalle kaikista. Vitsi vitsi, en mä ole sitä maistanut kun korvasta vähän vahingossa.

Yritin opettaa Sheilalle tassun antamista ja tajusin etten ole yhdellekään koiralle koskaan opettanut sitä. Kuinka se edes opetetaan? Täysin turha temppu.