Peuraa mä metsästän, tahdon saada suuren

Tavallinen iltalenkki. B ja S olivat vapaana, P kiinni kun ei kuitenkaan kuule luoksetulokäskyä. Näin ison jäniksen, tai ainakin jonkin jota luulin sellaiseksi. Se loikki pellolta kapeaan metsäkaitaleeseen pellon ja järven välissä. Sitten näin kunnolla, peurahan se. Ja niin näki Sheilakin. Bella hömpötti omiaan, Pörri nyt ei koskaan tiedä mistään mitään mitä ympärillä tapahtuu. Sheila tuijotti peuraa, peura tuijotti meitä. Se lähti taas loikkimaan metsäkaitaletta eteenpäin ja menimme pienen hetken samaa matkaa. Koko ajan Sheila tuijotti. Lopulta käsky "ei oo sulle" ja pieni mustavalkoinen tuli iloisesti luokse. Pistettiin bileet pystyyn.

Kaikessa tässä pennun reaktioiden seuraamisen ja leikkimisen keskellä en huomannut että Bella oli saanut vainun valkopyllyisestä ystävästämme. Se nuuski vimmatusti maata kun sukelsimme metsään ja ennen kuin huomasin, minulla ei ollut enää puudelia. Bella on ennenkin lähtenyt jäniksenjälkien perään ja aina se takaisin tulee. En siis ollut huolissani. Nousin korkeimmalle paikalle ja huutelin koiraa. Sheila tuntui ymmärtävän mistä oli kyse. Se katseli ympärilleen aivan kuin etsien jotain ja tuli lopulta ihan minun jalkaani kiinni istumaan.

Muutaman pitkän minuutin jälkeen metsästä loikki sama peura suoraan meitä kohti, kaarsi muutaman metrin päässä vasemmalle ja hävisi näkyvistä. Perässä juoksi pieni valkoinen puolipuudeli jonka suu oli levinnyt leveään, onnelliseen hymyyn. Koira kiinni ja matka jatkui.

Tästä opimme pari asiaa. Ensinnäkin, Bella on onnellinen riistan perässä juostessaan. Ei mitään uutta. Peurat voivat puudelia karkuun juostessaan juosta vaikka melkein päin ihmistä ja kahta koiraa. Vähän uutta. Ja Sheila oikeasti tottelee vaikka peura juoksee kirjaimellisesti nenän edessä karkuun, kahdesti. Se oli koko tämän episodin ajan irti hihnasta. Tämä oli uutta. Molemmilla kerroilla vahvistin luona pysymistä leikkimisellä ja riehumisella. Kannattaa jäädä luokse, saa bileet!

Eikä sille puudelillekaan oikein voi olla vihainen. Toruminen on myöhäistä kun peura meni jo ja koira tulee metsältä takaisin. Tarkoitan siis, mistä oikein toruisin? Siitä että tulee luokse jäljeltä? Ei ehkä hyvä idea. Parempi vain antaa koiralle pieni onnellisuudentunne siitä että se on saanut olla suuri ja vaarallinen metsästäjä.