Ei nyt mennyt ihan putkeen

Kuinkahan moni agilityyn liittyvä teksti alkaa tuolla otsikolla? Onks jo vähän kulunut juttu? Muttakun se on vain niin kuvaava. Sheila pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan putkea ja vähän muutakin pientä. Ei vaan mennyt ihan...no...putkeen.

Lähdettiin lauantaiaamuna Jyväskylään superlyhyellä varoitusajalla. Sheila pääsi mukaan ja niinpä matkattiin vanhoille kotikonnuille siskon kyydillä. Pari päivää siellä ja sieltä suoraan Tampereelle treeneihin. Treenipäivä oli aika vaativa pennulle alusta asti. Aamulla lenkki, päivällä lenkki, bussi keskustaan, bussi Tampereelle, bussi treenipaikalle, kävely treenipaikalle. Aika paljon puuhaa jo ennen kuin mikään treeni on edes alkanut. Tähän lisäksi Jyväskylästä hankitut treenipalkkalelut joita Sheila ei ollut koskaan nähnyt. Here goes nothing!

Alku lähti hyvin liikkeelle. Laitoin Sheilan kiinni reunalla olevaan koukkuun ja kävin pikaisesti katsomassa radan, vaikka ei tietenkään sitä menty. Tekee minulle hyvää opetella ratoja. Tuttu vinkuminen sai liikettä kinttuihin ja siirryin näköetäisyydelle. Ei olla harjoiteltu yksinolemista vieraassa paikassa läheskään tarpeeksi että voisin jättää sen puolivieraan hallin seinään kiinni ja vain poistua paikalta.

Tuli meidän vuoro. Heti alku oli ihan yhtä sähläystä. Lihapullat olivat loppuneet taskusta joten hain lisää. En löytänyt pussia. Lisää sähläystä. Vuoro kului koko ajan. Pullat taskuun ja kentälle. Aluksi houkuteltiin pentua suoraan putkeen niin että minä pidin kiinni ja kouluttaja houkutteli lihapullilla. Ei tulosta. 

Putki vaihdettiin lyhyempään ja tämän vaihdon aikana Sheila pissasi matolle. Taas aikaa meni hukkaan pissaa siivotessa (ja täysin turha pissasakko on kans tosi kiva maksaa).

Toisen putken kanssa ei tulosta. Sheila ei oikein syttynyt lihapullista, joten vaihdettiin vetoleluun jonka päässä oli karva ja pallo. Ei tulosta. Minä siirryin houkuttelijaksi ja sitten vasta alkoi tapahtua. Tarvittiin siis ilmeisesti minun ja lelun yhteisvaikutus jotta pentu uskalsi mennä hirmu jännään putkeen. Tai oliko se nyt niin jännä edes? Ehkä enemmän sellainen "miksi kun sen voisi kiertääkin?" Oikeaa putkea se ei ole nähnyt koskaan mutta olen yrittänyt järjestää sille mahdollisimman paljon korvaavia juttuja, eli on pitänyt mennä ahtaista paikoista, juttujen alta jne. Ei ne ole sama asia mutta vähän toivoin että jotain niistä olisi jäänyt takaraivoon. Ensimmäinen kerta on pahin ja kun se saatiin alta pois, seuraavat kerrat olivat helppoja.

Sitten siirryttiin siivekkeille ja tehtiin muutama siivekkeiden läpi meno. Vetolelu alkoi menettää tehoaan ja oli aika vaihtaa palkkaa viimeiseen mukanaolevaan, karvaiseen vinkuleluun. Se toimi! Vinku sai Sheilan innostumaan kunnolla ja se syöksyi siivekkeiden läpi. Ensi kerralla siis ehdottomasti vinku mukaan. Ja tuo normaalia lempparivetolelua korvaava pallollinen versio saa unohtua johonkin lelukopan pohjalle. Se vaan ei ole sama asia kuin pelkkä karva. Ja karva ei ole sama asia kuin vinku. 

En mä näin huono ole. Oikeasti! Tuntui että olin ekaa kertaa minkään koiran kanssa kentällä. "Miten tästä pidetään kiinni? Miten tän saa tonne?" Ihan pöljä! Sheila kyllä teki töitä hienosti ja meni just kuten odottaa sopii. Ehkä minäkin tulen perässä. 

Loppuaika hengailtiin kentän laidalla ja treenattiin "käyppä siihen" -käskyä. Sheila sai hirmusti kehuja käytöksestään. Se oli niin superhienosti! Ihmisiä ja koiria meni ohi ja tyyppi vaan hengaa. Minä menin kauemmas katsomaan mitä kentällä tapahtui ja se jäi kauniisti odottamaan. Muutama ylösnousu tuli mutta meni käskystä takaisin. Lopulta luovutti kokonaan ja kävi kerälle nukkumaan. Tää oli se paras treeni. Rauhoittuminen kun ympäriltä kuuluu haukkumista, VINKULELUJA ja keinun pauketta. Noista vinkulelu oli ehdottomasti vaikein ja sai aikaan monta takaisinkomentoa. 

Tällä viikolla yritän saada jostain putken käyttööni jotta vähän treenattaisiin sitä ennen ensi kertaa.