Lisää Sheilaa

Tänään oli toinen kurssikerta Sheilan välipalakurssilla. Olimme vähän myöhässä ja ehdin paikalle juuri kuulemaan "onhan nyt kaikille selvää mitä pitää tehdä?" Krhm... Kumarrus naapurikoirakkoa kohti "niin mitäs täällä pitikään tehdä?" Tunti aloitettiin luopumisella, eli nami käteen ja pennun piti osata luopua namista ja katsoa silmiin. Helppo juttu. Tätä on harjoiteltu. Tosin, vaikeutin harjoitusta sen verran että käsi olikin auki eli namit olivat näkyvissä. Ollaan kotona tehty vain niin että käsi on nyrkissä ja pentu katsoo silmiin saadakseen namin. Alku olikin vähän vaikeampaa, sillä tähän asti avoin käsi on tarkoittanut että namit saa ottaa, nyt käsky "jätä" ja nenä kohti minua. Hetken kuluttua tämä onnistui hienosti joten pieni riehutus ja pari muuta juttua jotta ei käy yksitoikkoiseksi.

Seuraavana aiheena oli istuminen ja maahanmeno. Toinen helppo juttu, tavallaan. Sheila tietää molemmat käskyt mutta eihän se nyt ihan tokovalio vielä ole, jos näin kauniisti sanotaan, hehe. Maahanmeno on ihan superhelppoa. Sen se tekee aina vaikka ei käskisikään. Voi olla että myöhemmin sen kanssa tulee ongelmia kun se olisi aina tarjoamassa sitä maahanmenoa. Seisomasta istumaan käyminen on myös helppo juttu. Ei ihan yhtä helppo kuin maahanmeno mutta melkein, eli jos ehdin sanomaan käskyn ennen kuin pentu on jo maassa, se istuu. Maasta istumaannousu onkin sitten kinkkisempi juttu. Se on ihan helppoa silloin jos otan käsiavun käyttöön. En ole istumista opettanut käsiavustuksella, mutta jostain tuo on sen napannut ja nyt pystyynnostettu sormi tarkoittaa istumista. Jos pentu on maassa, pelkkä suullinen "istu" -käsky on hepreaa ja tarkoittaa löyhästi suomennettuna "korjaa takapuolesi asentoa" tai "heiluta takapuoltasi puolelta toiselle". Jos nostan pelkän sormen ylös, pentu nousee salamana istumaan. Mielenkiintoinen reaktio koiralta jota ei ole opetettu tällaiseen. Bonuksena mukana muutama seiso-käsky käsiavusteisesti. En luota vielä alkuunkaan siihen että ne takajalat pysyvät paikallaan ilman käsiapua. Kun siis...eihän ne pysy. Mutta koira nousee seisomaan ja se on tärkeintä.

Kolmantena asiana oli luoksetulo. Hiphei, kolmas helppo juttu. Tai no, siis luoksetulohan on helppo, mutta kun siihen tilanteeseen piti päästä paikka-käskyllä jota ei olla harjoiteltu käytännössä kertaakaan. Krhm, no nyt harjoitellaan. En tiedä mitä jännitin koska luonnollisesti tuo on opetellut kurssilla opeteltavat asiat etukäteen kirjekurssilla tai jollain ja pysyi paikallaan joko maassa tai istumassa sen muutaman askeleen verran kun minä peruutin poispäin. Pistettiin hirveät bileet pystyyn joka kerta kun oli vapautus luokse ja meillä molemmilla taisi olla aika kivaa.

Yleisesti, tämä kurssikerta oli ihan hurjan paljon parempi kuin viimekerta ja asiaa oli enemmän. Olin oikeasti tosi tyytyväinen että kouluttaja tuli sanomaan kesken tunnin etteivät koirat saisi leikkiä keskenään koska halliin on tultu tekemään niitä treenattavia asioita. Pieni mutta iso asia. Viime kerralla kaikki saivat tehdä mitä halusivat. Sheila kuunteli tosi hienosti ja oli mukana kaikissa treenattavissa asioissa täysillä. Ehkä pientä vetäytymistä oli havaittavissa jos se ei ymmärtänyt mitä siltä haluttiin, mutta se oli täysin minun vikaani koska vaadin siltä pari kertaa esim istumista maasta pelkän suullisen käskyn avulla. Sitä se ei vielä kunnolla osaa joten ihan älytöntä siltä sitä vielä vaatia. Ihan lopputunnista myöskin väsymys iski ja keskittyminen alkoi herpaantua, mutta en olisi muuta odottanutkaan kokonaisen tunnin treenistä.