Treeni: yksin vieraassa paikassa - alkeet
Tänään lähdettiin syömään herkkuja Siwan aulaan. Ollaan siellä käyty kaksi kertaa aiemmin, toisella kerralla syömässä herkkuja ja toisella kerralla pikaostoksilla niin että pentu joutui olemaan "yksin" (Bellan kanssa oikeasti) vain sekunteja ja näki minut koko ajan. Matkaa n. 10 metriä. Paikka on siis jotenkin tuttu mutta ei liian ja siitä on vain positiivisia kokemuksia.
Mentiin ensin vain istuskelemaan yhdessä ja harjoittelemaan maahanmenoa (ei vielä maahan-käskyä vaan käsiavusteisesti kunnes meni itse). Istuskeltiin ja katseltiin ympäristöä niin kauan kunnes se ei enää ollut kiinnostavampi kuin omat puuhat. Muutama minuutti korkeintaan. Sitten siirryttiin toiseen kohtaan, laitoin Sheilan maahan niin että itse olin polvillani. Heittelin pieniä herkkupaloja etutassujen väliin ja nousin itse ylemmäs. Ensin toinen jalka, sitten toinen, kyykystä ylemmäs ja lopulta olin seisomassa heitellen nameja etutassujen väliin. Pentu ei noussut ylös kertaakaan. Otin pari askelta taaksepäin, heitin viimeiset herkut maahan ja lähdin kassalle muutaman metrin päähän juttelemaan hetken kassaneidin kanssa. Pentu söi herkkunsa, nousi istumaan ja katsoi minua. Siinä se oli kuin pehmolelu. Katseli vain. Siispä takaisin, uudelleen maahan ja nameja ja kehuja ihan tuhottomasti.
Taas sama seisoviltaan namien heittely, askeleet taakse, herkut maahan ja sukellus hyllyjen väliin hakemaan kahvia ja keksejä. Kun saavuin takaisin kassalle, pentu istui taas pehmoleluna ja teki riemuloikkia kun ihminen käveli ohi. Sitten taas istui ja katsoi minua kassalla. Ei pienintäkään merkkiä ahdistumisesta. Kävin jonosta palkkaamassa pennun välillä ja tulin takaisin jonottamaan. Ei ongelmia. Ostosten maksaminen, takaisin pennun luokse, pentu avustettuna maahan ja hirrrrveät bileet!! No okei, oikeasti pentu joutui tyytymään herkkusateeseen ja kehuihin koska halusin vahvistaa rauhallista käytöstä. Hirveää riehumista ei vielä tässä vaiheessa ollut, ulkona vasta. Paitsi että penska ei olisi halunnut poistua aulasta koska siellä oli ihania ihmisiä ja herkkuja ja hajuja ja juttuja. Jutut on erityisen kivoja.
Matkalla nähtiin erikoisesti puhuva ja käyttäytyvä mies. Mies oli erikoinen ihan sen kolme sekuntia. Sitten se oli vaan ihana ja pentu rakasti taas koko kuuden kilon voimallaan.
Nyt minulla on erehdyttävästi vanhaa rukkasta muistuttava pentu vierelläni. Liikkuu ainakin yhtä paljon. Tuhina vain käy.
Kommentit