The kani

Kani on keittiössä. Kania voi katsoa mutta ei koskea koska se on häkissä. Kania ei kiinnosta koirat. Kani kiinnostaa pentua. Tästä lähdettiin tuossa muutama päivä sitten liikkeelle kun aloin kertomaan pienelle että kani on okei. Keittiön ovi kiinni, minä lattialle istumaan, Sheila jalkojenväliin ja kani vapaaksi. PumPum oli sitä mieltä että "tartte tänne tuua taas uusia kuolaavia lurppakorvia", teki kierroksen ja meni takaisin häkkiin. Sheila katsoi kierroksen kauniisti paikallaan istuen. Tämä siis muutama päivä sitten. 

Nyt oltiin jo vähän pidemmällä. Kani tiesi että pentu ei juokse sen perässä (eli minä pidän kiinni) joten häkistä tehtiin jo vähän pidempi kierros. Sheila istui taas ja katsoi. Kierros kesti ja kesti ja vihdoin pieni mustavalkoinen alkoi hermostua että miksei se pupu tule jo moikkaamaan. Pari vinkaisua ja rimpuiluyritys jotka laantuivat kun ymmärsi ettei siitä rimpuilemalla pääse mihinkään. Kaksi kertaa päästin sen hitaasti ja varovasti kania lähemmäs mutta se lähti karkuun kun pentu pääsi haisteluetäisyydelle. Ei rimpuilua perään.

Sheila päätti vaihtaa taktiikkaa, kävi maahan makaamaan ja laski päänsä alas. Kani tuli välittömästi pennun luokse, haisteli pikaisesti ja jatkoi matkaansa. Pennun päässä välähti ja se oli loppuajan maassa makaamassa. Jos kani tuli lähelle, se laski päänsä alas. Success!! Vielä pari kierrosta onnenloikkien saattelemana ja sitten takaisin häkkiin. 

Kohti rauhallista yhteiseloa.