Kaistanvaihto

Joskus tekee hyvää tampata vanhoja, pinttyneitä ajatuksia. Paras tapa siihen on tietysti kuunnella vanhempia ja viisaampia ihmisiä, joten näin tehtiin ja nyt alkaa sitten sellainen agilityn uudelleenkoulutus että vähän hirvittää mitä kaikkea on tulossa.

Ollaan Bellan kanssa painittu samojen ongelmien kanssa jo puolitoista vuotta mutta missään vaiheessa ei oikein olla saatu juuri meille sopivia keinoja niiden korjaamiseen. Minussa on ollut se vika että en ole osannut kysyä niitä oikeita kysymyksiä enkä ole etsinyt itsenäisesti riittävästi tietoa. Olen ollut pullamössöä ja hattaraa. Haluan elää ja hengittää agilityä mutta olen tyytynyt siihen että "ehkä kerran viikossa 8 minuuttia joku kertoo mitä voitaisiin vaikka tehdä". Tuossa asiassa eivät todellakaan kohtaa se mitä ajattelen ja se mitä teen. Joo, silloinkin olen kuunnellut vanhempia ja viisaampia mutta jos meillä on oikeita tavoitteita, on tärkeää myös ketä kuuntelee ja se että osaa ajatella myös kriittisesti ja kyseenalaistaa sen mitä kuulee.

Joten, uusi aika alkoi tänään ja ilmoitin heti kentälle mennessä että en muuten sitten tule menemään kokonaisia ratoja hetkeen, palkka tulee jostain ihan muualta kuin minulta ja jos siihen menee aikaa että koira oppii niin sitten siihen menee aikaa. Suunta on silti selvä. Jos minulla ei ole kaikkia palasia kasassa, on aika turha lähteä tekemään sitä kokonaista palapeliä ja toivoa että tuurilla se näyttää siltä miltä pitää.

Lähdettiin taklaamaan 2on2offia puomilla namialustan kanssa. Ollaan sitä tehty muutama kerta ja Bella tietää jo idean. Puomin päässä on nami joten siihen olis vaikka hyvä stopata. Se mitä se ei vielä osaa on se että sillä namialustalla pysytään niin kauan kunnes minä toisin sanon. Minun on tärkeää pitää suuni kiinni oikeassa paikassa ja sanoa se vapautussana silloin kun koira on herkulla, ei silloin kun katsoo minua. Yritetään päästä eroon siitä minun tuijottamisestani joten jos vaikka ei vahvistettaisi sitä tuijottelua. Myöhemmin on ihan sama mihin nenänsä kääntää, mutta nyt lähtee heti liikkeelle kun katse nousee joten ei vahvistusta. 

Kepeillä yritettiin sitä että koira menisi itsenäisesti kepit ilman minun käsiapujani ja ymmärtäisi että palkka tulee edestä kouluttajalta. Saan homman aika hyvin toimimaan kun näytän kädellä kepeille ja sitten laitan kädet selän taakse. Minulla on vähän levottomat kädet joilla on aivan oma tahto joskus joten parempi etten anna niiden päättää mitä tekevät. Selän taa piiloon vaan. Joka_ikinen_kerta koira kääntyi keppien jälkeen katsomaan minua ja jätti täysin huomiotta edessä menevän pallon. Opettakaa vaan muutkin koiraa pelkillä ohjaajalta tulevilla nameilla... Vaan sittenpä tulikin se kerta joka muutti asian. Kouluttaja käski minun antaa koiran mennä ensin. Tähän asti olen mennyt koiran vierellä (ja varonut kiihdyttämästä koska se on varma keino siihen että koiralle tulee liian kiire tehdä keppejä loppuun asti). Kerran B vilkaisi että mihin jäin mutta sitten jatkoi loppuun asti ja meni suoraan palkkapallolle kääntämättä katsetta minuun. Jes!!

Nyt tuntuu että on aivan erilaiset välineet toimia. Ja pennun ei sitten muuten tartte tietää mitään siitä että nami tulee kädestä kentällä. Mutta se on sitten toinen tarina se. Samaan lepakkoaikaan, samalla lepakkokanavalla vaimitensenytoli...