Kädet voi jättää sitten kotiin ensi kerralla
Tämänviikkoinen agiliitely takana ja täytyy sanoa että alan ymmärtämään missä on menty metsään. Vain muutama kerta uudella kouluttajalla ja tuntuu että olisin aloittanut koko lajin aivan alusta. No, ehkä ei ihan. Ollaan näiden muutaman kerran aikana otettu tehotreeninä puomin alastulokontaktia ja keppejä. 2on2off on täysin alkutekijöissään mutta kyllä se koira pysähtyy jo kun alhaalla odottaa herkkutarjoilut. Tänään ei malttanut pysyä tarjoiltavana koska olin ottanut mukaan aivan uuden ykkösluokan pallon joka vei keskittymistä kakkosluokan nameilta. Paremmat namit ja/tai huonompi pallo mukaan seuraavalle kerralle. Minä sain ohjeeksi lopettaa sen kädellä viuhtomisen ja sanoa vain vihjesanan "koske". Laitoin kädet selän taakse jotta viuhtominen loppuisi ja loppuihan se. Kepeillä palkkana pallo ja uutena juttuna meille se että koira ei aloitakaan alusta keppejä kun mokaa. Käy järkeen paljon enemmän kuin aikaisempi tyyli. "Meidän tyylillä" koira aloittaa alusta tai autan sitä kädellä. Mitä koira tästä oppii? No tietty tuijottamaan ylöspäin ja sekoamaan rytmissään. Eiii ihan se mitä haettiin.
Bellahan oikeasti osaisi jos sille antaisi mahdollisuuden oppia ja tehdä. Se osaa mennä kepit ihan hienosti mutta minä tulen auttamaan (lue:sohlaamaan) sen käteni kanssa ja sekoitan kokonaan toisen pasmat. Mutta niin minut on ohjelmoitu, käsi on koko ajan mukana. Olen nyt jättänyt kättä enemmän ja enemmän pois ja kappas, pieni viuhuu menemään paljon paremmin kuin käden kanssa. Keppien lopussa se alkaa epäröimään, saattaa katsoa ylös ja unohtaa mennä ne ihan viimeiset kepit, mutta se tuskin tulee olemaan ongelma jos jatketaan näitä treenejä. Sain myös kommenttia siitä että rynnin itse kepeillä enkä silläkään oikein auta koiran menemistä. Koira meni paljon paremmin kun kouluttaja auttoi sitä, verrattuna siihen että minä autoin. Se ajoitus, se ajoitus.
Nähtiin tänään uusi ihminen ja koira. Oli aika kiva huomata että neiti B ei arastellut kumpaakaan ja kaiken lisäksi pyysi toista koiraa leikkimään, omalla tavallaan tietysti. B tökkäsi pallonsa toista kohti ja odotti vastapalloa. Ei sitä tullut (mistä me oikein löydetään toinen koira joka ymmärtäisi tämän Bellan mielestä parhaan tutustumisleikin ikinä?!??) mutta pieni ei tuntunut pistävän pahakseen. Siis ottaen huomioon miten mustasukkainen Bella on palloistaan, tuollainen käytös on suorastaan ihailtavan kohteliasta. On tehnyt sitä aiemmin vain kissojen kanssa. Kisset tuntuvat ymmärtävän tämän leikin idean paremmin.
Huomionarvoinen asia. Bellan luoksetulo on suhteellisen varma, mutta näköjään kaikki unohtuu jos joku toinen menee toiseen suuntaan lempipallon kanssa. No, eihän me nyt mitään sellaista olla oikeasti koskaan harjoiteltu. Missä ja miten muka?! Ollaan aina tehty vain kahdestaan. Ja onhan se nyt silti varmempi kuin silloin kun ei suostunut tulemaan ollenkaan luokse. Mutta tervetuloa vaan kaikki koirannappaajat palloineen. Tää tulee ihan vapaaehtoisesti ja vielä häntä heiluen.
Minuun on istutettu aivan uudenlaisen ymmärtämisen siemen. Nyt vain odotetaan että se alkaa kasvamaan ja tuottaa hedelmää.
Bellahan oikeasti osaisi jos sille antaisi mahdollisuuden oppia ja tehdä. Se osaa mennä kepit ihan hienosti mutta minä tulen auttamaan (lue:sohlaamaan) sen käteni kanssa ja sekoitan kokonaan toisen pasmat. Mutta niin minut on ohjelmoitu, käsi on koko ajan mukana. Olen nyt jättänyt kättä enemmän ja enemmän pois ja kappas, pieni viuhuu menemään paljon paremmin kuin käden kanssa. Keppien lopussa se alkaa epäröimään, saattaa katsoa ylös ja unohtaa mennä ne ihan viimeiset kepit, mutta se tuskin tulee olemaan ongelma jos jatketaan näitä treenejä. Sain myös kommenttia siitä että rynnin itse kepeillä enkä silläkään oikein auta koiran menemistä. Koira meni paljon paremmin kun kouluttaja auttoi sitä, verrattuna siihen että minä autoin. Se ajoitus, se ajoitus.
Nähtiin tänään uusi ihminen ja koira. Oli aika kiva huomata että neiti B ei arastellut kumpaakaan ja kaiken lisäksi pyysi toista koiraa leikkimään, omalla tavallaan tietysti. B tökkäsi pallonsa toista kohti ja odotti vastapalloa. Ei sitä tullut (mistä me oikein löydetään toinen koira joka ymmärtäisi tämän Bellan mielestä parhaan tutustumisleikin ikinä?!??) mutta pieni ei tuntunut pistävän pahakseen. Siis ottaen huomioon miten mustasukkainen Bella on palloistaan, tuollainen käytös on suorastaan ihailtavan kohteliasta. On tehnyt sitä aiemmin vain kissojen kanssa. Kisset tuntuvat ymmärtävän tämän leikin idean paremmin.
Huomionarvoinen asia. Bellan luoksetulo on suhteellisen varma, mutta näköjään kaikki unohtuu jos joku toinen menee toiseen suuntaan lempipallon kanssa. No, eihän me nyt mitään sellaista olla oikeasti koskaan harjoiteltu. Missä ja miten muka?! Ollaan aina tehty vain kahdestaan. Ja onhan se nyt silti varmempi kuin silloin kun ei suostunut tulemaan ollenkaan luokse. Mutta tervetuloa vaan kaikki koirannappaajat palloineen. Tää tulee ihan vapaaehtoisesti ja vielä häntä heiluen.
Minuun on istutettu aivan uudenlaisen ymmärtämisen siemen. Nyt vain odotetaan että se alkaa kasvamaan ja tuottaa hedelmää.
Kommentit