Ollaan kontaktissa

Kun nyt kerran tuo pikkuriiviö harrastuskoiran nimikkeellä kulkee, tarttis varmaan opettaa sille jotain tuosta meidän pääharrastuksestamme. Joku kuulemma opettaa koiralleen kuinka ne esteet suoritetaan joten nyt kun ollaan kolme kautta treenattu niin jos vaikka aloittaisi opettamaan jotain sen suuntaista.

Pikaisena kertauksena, olen opettanut tuolle itse agilityn alkeet, tietämättä ihan täysin mitä tulen haluamaan myöhemmin tai kuinka ne esteet silleen oikeasti suoritetaan sitten kun ollaan oikeissa kisoissa. Sen jälkeen menin treenaamaan ryhmään jonka vetäjä antoi minun edelleen jatkaa tällä linjalla. En tarkoita tätä siis mitenkään ikävänä asiana, onnistuin vain livahtamaan kaikista mahdollisista tekniikanopettamismahdollisuuksista ja pääsin näinkin pitkälle opettamatta esim kontakteja kunnolla. Nyt on tullut aika muuttaa tämä ja kertoa koiralle että niillä kiipeilyesteillä on oikeasti joku tarkoituskin eikä niitä vain kaahata läpi.

Pitkän harkinnan (kaksi sekuntia) jälkeen päädyin opettamaan kontaktille pysäyttämistä, koska ajattelin että se olisi tuon koiran helpointa ymmärtää. Joskus hylkäsin kaikki pysäytykset esteillä koska "sehän hidastaa ihan hirveästi jos koira pysähtelee radalla". Hiton noob. Jos nyt saisi mennä takaisin ajassa, voisin kopauttaa itseäni päähän ja muistuttaa että se sekunnin pysähdys tuskin on se joka meidät kaataa. Mutta kato kun intoa oli enemmän kuin järkeä niin...

Pysäytyksenhän voi opettaa heti kymmenellä eri tavalla joten taas pohdittiin pitkä aika (kaksi sekuntia) millä keinolla lähtisin asiaa viemään eteenpäin. Bella osaa tökkiä nenällään kaikenlaista mitä laitan sen eteen joten kosketusmikätahansa oli aika selvä vaihtoehto, mihin tahansa tekniikkaan lopulta päätyisinkin. 2-on-2-off on minusta selkein joten seuraava palanen loksahti paikalleen. Sitten vain toteuttamaan ja kaivamaan naksutinta kaapista.

Päivä 1 - treeni 1

Muisteltiin juttujen tökkimistä nenällä, peruuteltiin juttujen päälle ja kiipeiltiin juttujen yli niin että takajalat jäivät niiden päälle. Kiipeilyvälineinä paksu kaitaliina, valokuva-albumi ja väärinpäin käännetty kori. Naksautus aina kun meni sinne päin. Pääasiallinen tavoite se että on kivaa kiipeillä juttujen päällä ja olla vähän vinossa välillä.

Päivä 2 - treeni 2

Rakensin rampin kahdesta laudasta, rautatangon palasista ja vanhasta kaitaliinasta. Lopputulos on oikein toimiva. Ramppi ei kaadu eikä huoju vaikka B hosuu siinä ja se on juuri sopiva tarkoitukseensa. Bellan kanssa hömpöteltiin rampilla ja testailtiin erilaisia kiipeilyjuttuja. Aloiteltiin pari kertaa sitä että ramppi on minun jalkojeni välissä ja Bella tulee sille minun jalkojeni takaa. Herkut kosketusalustalle rampin eteen ja naks kun oikea asento löytyi. Kauheen kivaa tuntui olevan.

Päivä 3 - treeni 3

Ensimmäinen oikea treeni jonka tarkoitus oli opettaa rampin käyttöä. Ohjailin Bellaa jalkojen väliin rampille ja kun se hoksasi idean, siirryin itse sivuun. Muutama toisto ja se tuntui tajuavan idean. Lähdin liikkeelle, mutta koira pysähtyi silti rampin päähän oikeaan asentoon. Juoksin ohi mutta koira pysähtyi. JES! Fiksu tyttö.

Päivä 3 - treeni 4

Jatkettiin samaa rataa. Lisäsin mukaan käskyn "koske" jolla koira lähti liikkeelle koskemaan kosketusalustaa ja "okei" jolla koira sai luvan lähteä liikkeelle alustalta. Toistaiseksi pysäyttämisaika oli aivan mikroskooppisen lyhyt, käytännössä sama aika mikä koiralla menee namin syömiseen kosketusalustalta. Kokeilin sekä jättää nameja valmiiksi alustalle että tiputtaa ne sille vasta kun koira oli alustan luona. Käytin myös tupla- tai triplanaksausta niinä kertoina kun tiputin namin alustalle, jotta koira jäisi alustalle odottamaan tuleeko lisää vai lähdetäänkö liikkeelle. Tällä oli tarkoitus myös estää kosketusalustalla hosuminen joka tulee aiemmista kosketusjutuista kun B halusi alkaa lätkimään alustaa tassullaan. "Tähän piti koskea joten nyt sit kans kosketaan ja kunnolla".

Päivä 4 - treeni 5

Vahinkotreeni jota ei pitänyt tapahtua mutta koska koira itse pyysi niin pitihän se tehdä. :D Koira odottamaan rampin toiseen päähän, namit alustalle, pieni pito, käsky "koske" jolloin koira lähti liikkeelle kohti alustaa, söi namit, odotti vapautuskäskyä ja namin heitto eteenpäin käskyn "okei" kanssa. Liike oli käytännössä valmis. Täydellistä! Sitten vain toistoa ja lisää pitoa. Isoin "ongelma" on se että toinen takajalka jää välillä rampin sivuun mutta toisaalta tuo ramppi on sen verran kapea ja lyhyt että tuollaisella vauhdilla koiran on vaikea pysäyttää itseään. Bella sukeltaa oikeaan kohtaan niin että välillä päätyy mahalleen syömään nameja, mutta koska paikka on oikea niin mikäs siinä. Sen kun sitten sukeltelee.

Kaiken kaikkiaan, treenit menivät hienosti koiralle päähän. En kyllä etukäteen muuta epäillytkään, on tuo aika pätevä puudeli ollut uusien asioiden opettelussa. On aina ilo nähdä millä innolla se tekee töitä. Treenatessa on vain minä ja B, millään muulla ei ole väliä. Meidän yhteispeli vaan toimii.