Hyppytekniikkakurssi

Nyt me ollaan jo niin pro-ammattilaisia tässä agilityhommassa että hakeuduttiin oikein ammattilaishypyttäjän luokse hiomaan tekniikkaa. Tai joku voisi väittää niinkin että halusin mennä katsomaan miten oikeat hyppääjät hyppäävät. En todellakaan vieläkään ole kuin kala vedessä "oikeiden harrastajien" seurassa ja tekisi joka kerta mieli pyytää ihan vähän anteeksi sitä etten aina tiedä kuinka toimitaan. En todellakaan ole anteeksipyytelevää tyyppiä joten se jää todella hyvin vähäiseksi. Minun koirani kiipesi syliin (ja annoin sen kiivetä). Minun koirani ei osaa istua kauniisti paikoillaan kun minä heitän lelun, hypätä tekniikkaesteen ja sitten riemuita lelusta. Minun koirani ei osaa etäpalkkausta. Minun koirani murisi paheksuvasti jokaiselle suorittavalle koirakolle. Minun koirani sai palautteeksi "hyppii miten sattuu". Minun koirani toi varmasti joka ikiselle koiraharrastajalle muistutuksen siitä millaisia ovat tuollaiset pienet karvakasapuudelit, tai ainakin mistä niiden maine on peräisin. Ei, ei menny ihan ku Strömsössä. Mutta saatiin kiva video mitä voidaan katsella, onhan sekin jotain. Ja oikeasti kurssi ei mennyt sitten yhtään hukkaan. Saatiin ihan hirmusti vinkkejä siihen miten koiraa voi opettaa paremmaksi hyppääjäksi ja miten sen kropan pikkulihakset saadaan kuntoon.

Sitten ne onnistumiset. Bella pysyi joka kerta paikoillaan kun pyysin sitä jäämään esteelle. Mahtista! Joku asia mennyt hyvin perille. Ja vaikka se pöhisi ja ilmoitteli muista koirista ja ihmisistä, se oli pääasiassa oikein kauniisti käyttäytyvä neitokainen. Aavistuksen rasittava pöhinöineen ja murinoineen, mutta silti saa vielä hyvän arvosanan.

Nyt rupeankin oikein erityisesti panostamaan siihen että Bella ei ole se jonka tehtävä on ilmoittaa asioista. Tämä on asia joka on vähän jäänyt unohduksiin kaikessa muussa tohinassa. Alun murinat ja haukahtelut menivät epävarmuuksien piikkiin mutta nyt ei kyllä ole enää sitä (teko)syytä olemassa. Joku saisi muutenkin muistuttaa minulle että minulla ei ole enää käsissäni sitä epävarmaa pelkurirottaa jonka sain puolitoista vuotta sitten. Se tulee aina olemaan vähän epävarma ja vähän sitä ja vähän tätä, mutta nyt se alkaa olla lähempänä koppavaa komentelijaa. Nöyristelijä se ei ole ollut ikinä, oma pää sillä on aina ollut ja se on yksi ominaisuus josta olen aina pitänyt. Bellaa saa vaikka kuvaennollisesti kolauttaa halolla päähän ja se ei siitä hetkahda, eikä se ole tippaakaan anteeksipyytelevä treenatessa. Siinä piirteitä jotka saavat ehdottomasti löytyä seuraavastakin koirasta.

Ja mitä muuta ollaan tehty tänä aikana? Antaa kuvien kertoa.

Ollaan tursasteltu
Ollaan köllötelty
Ollaan tuijoteltu (paheksuvasti)
Ollaan kaiveltu
Ollaan lennelty
Ollaan kissailtu
Ollaan ulkoiltu
Ollaan kiipeilty

Ollaan oltu suojassa myrskyltä

Ja mitä Pörri on tehnyt tänä aikana? Sen voisi aika lailla tiivistää yhteen kuvaan...


Kommentit

Suositut tekstit