Ootte varmaan kateellisia kun mulla on maailman paras koira ;)

Juuri kotiuduttu agilitytreeneistä ja täytyypä sanoa että en vieläkään oikein tiedä mitä tapahtui. Lähdin koiran kanssa liikkeelle, sitten tapahtui jotain ja yhtäkkiä seisoinkin koiran kanssa maaliesteellä. Siis mentiinkö me muka ihan oikeasti koko rata kerralla?! Ja vielä niinku aika hyvin tai jotain?! Kaikki päälle kaksikymmentä estettä hurahtivat ohi oikeassa järjestyksessä ja koira tuntui liikuvan kuin ajatus. Älkää nyt turhaan luulko että tehtiin täydellinen suoritus kenenkään muun mielestä kuin meidän itsemme, mutta hitto että olen ylpeä meistä! Ohjaaja ja muut ryhmäläiset alkoivat puhua kisaamisesta ja kaikenlaisesta muusta mistä puhutaan niille jotka osaavat jotain. Ei me osata. Me vain mennään sillein kun tuntuu hyvältä.

Sitten päästiinkin siihen osioon joka ei ole koskaan ollut minulle helppoa: ajattelemiseen. Siis ole tietoinen itsestäsi ja tietoisesti liikkeilläsi kerro koiralle mistä sen kuuluu mennä. Siihen se voittokulku sitten tyssäsikin ja jumitimme samalle esteelle treenaamaan sitä että koiran piti ymmärtää kääntyä oikeaan suuntaan. Tai siis minun piti. Tai siis...no kuitenkin. "Piirrä kädellä se reitti mitä koiran tulee mennä". En ole koskaan ollut keskimääräistä parempi piirtäjä. Silloin koko rataa tehdessäni tuo sama kohta meni aivan oikein ja koira ymmärsi mitä tarkoitin. Mutta en minä silloin miettinyt piirtämistä, silloin vain mentiin. Ajatteleminen on vaikea laji.

Onni on treenin jälkeen väsynyt puudeli

Esteiden yli liitämisen lisäksi harjoittelimme taas muiden koirien kanssa olemista, enemmän ja vähemmän suurella menestyksellä. Ennen treenien alkua törmäsimme alkulenkillä yhteen ryhmäläiseen jota Bella jopa kävi iloisesti moikkaamassa. Ihan valtavan suuri edistys siihen että ekalla kerralla muristiin ja näyteltiin hampaita jos toinen tuli lähelle. Itse hallissa mukaan liittyi irlanninsusikoira joka olikin sitten liian suuri pala haukattavaksi. Tämä suuri karvaotus oli niin pelottava että Bella murisi sille jopa hallin toisesta päästä. Pieni pelkäsi ihan tosissaan ja voiko sitä siitä syyttääkään kun ei niin isoihin eläimiin olla juurikaan törmäilty. Pienet rähinätkin Bella sai aikaan kun tervehtimään tullut amstaffi tuli liian lähelle enkä minä huomannut korjata sitä ajoissa.

Sosiaalisuutta ollaan harjoiteltu vähän muutenkin, sillä tuossa pari päivää sitten teimme visiitin match showhun. Kehään emme menneet mutta siellä seuraamme lyöttäytyi kaverin 4 kk ikäinen pyreneittenkoira ja toisen kaverin 5 kk ikäinen corgi. Aino-pyrre, joka on kaikkien kaveri, yritti kovasti saada Bellasta leikkikaveria mutta tyypilliseen tapaansa Bellaa ei paljoakaan kiinnostanut. Ainoa ollaan nähty aiemminkin joten murinat ja muut oli jo jätetty taakse, mutta vielä on matkaa siihen oikeaan mukavaan yhdessäoloon. Ohimennen kävimme tietty moikkaamassa muitakin koiria, mutta vain osan kanssa Bella uskalsi olla tuttavallisempi ja haistella vain kauniisti. Lopuille muristiin tai ihan vain oltiin jäykkänä ja tuijotettiin.

Aino suuri vesipeto

Ollaan Ainon kanssa tehty kaikenlaista muutakin. Olemme mm. käyneet uimassa ja markkinoilla. Aino on kyllä hyvää seuraa Bellalle, sillä se on iso ja luonteeltaan hyvin tasapainoinen eikä hätkähdä mistään. Markkinoilla olimme kyllä ihan huomiota herättävä parivaljakko kun ihmiset vuoronperään ihastelivat Ainon pentumaista olemusta ja vuoroin taas prinsessa Bellaa. Täytyy vain enemmän viettää aikaa Ainon kanssa niin tottuvat olemaan yhdessä. Se tekee kummallekin hyvää, sillä isompi oppii olemaan pienen kanssa ja pieni oppii etteivät ne isot ole oikeasti niin pelottavia.

Olen syöttänyt koirille nyt päälle kuukauden raakaa ja nappulat on jätetty lähes kokonaan pois. Kala ei ole tuon yhden kerran jälkeen aiheuttanut mitään reaktioita, kuten eivät muutkaan lihat, joten voidaan olettaa että Bella ei ole allerginen. Lihoista kaikki ovat kelvanneet hyvin paitsi poro ja maksa. Ensimmäistä Bella suostui maistamaan mutta ei syömään kokonaan ja jälkimmäistä ei suostu syömään raakana lainkaan mutta pintakypsennettynä kyllä. Pörri on syönyt kaiken hyvällä ruokahalulla. Myöskin jauhelihakastikkeen jonka jätin tänään pöydälle...

Raakaruokinnan aloittamisen jälkeen muutos Pörrissä on ollut kyllä todella suuri. Jo viikon jälkeen pystyin sanomaan että se voi paremmin ja aina vain paremmaksi on mennyt. Luusäkistä on muotoutunut aivan koiran tuntuinen koira ja Pörri on selvästi ollut kyllä pirteämpi. Aika hienoa ottaen huomioon koiran iän. Bellan silmät vuotavat edelleen, mutta muuten se tuntuu pärjäävän oikein hienosti raakaruokinnalla. Koska muutos nappuloiden syöttämiseen verrattuna ei ole ollut kovinkaan suuri Bellan tapauksessa, mitään suuria hehkutuksia tuskin tulen kirjoittamaan Bellan kohdalla. Mutta minulle tärkeintä on että koira näyttää ja tuntuu hyvältä ja jaksaa tehdä sen mitä siltä pyydetään. Ja nämä kriteerit täyttyvät täydellisesti. Vähän jouduin Bellan ruoka-annosta vähentämään koska se yhtäkkiä keräsi itseensä lisää massaa joka ei ollut tervetullutta. Se painoi minulle tullessaan 4,5 kiloa jolloin se oli enemmänkin hyvin hoikka. Parin viikon takaisessa punnituksessa se painoi 5,5 kiloa ja tuo lisäpaino on tullut suhteellisen lyhyessä ajassa joten ruokinnalla on varmasti ollut vaikutus. Sellainen 5 kiloa olisi varmaan aika hyvä paino joten siihen pyritään. Pörriä en ole punninnut enkä koe siihen tarvettakaan, sen kanssa mennään näppituntumalla.

Loppukevennyksenä vielä Bellan korvat, jotka minusta ovat oikein hauskat tuollaisena. Pampulakorvat.