Koirapuistoilua
Kävimme tänään koirapuistossa Bellan ja Ainon kanssa. Kumpikin koira takakonttiin ja nokka kohti Tamperetta.
Kun pääsimme perille, paikalla oli jo pari isompaa ja yksi pienempi koira. Aino meni isompien puolelle ja me menimme Bellan kanssa tutustumaan pieneen kaveriin. Tai Bellan tutustuminenhan on enemmänkin "haluan tietää kuka olet mutta pysy kaukana musta" -tyylistä, uteliasta mutta hyvin hyvin varovaista ja epäröivää tutkailua. Juttelin siinä toisen koiran omistajan kanssa ja kiersimme puiston ympäri. Pikkuhiljaa Bella rentoutui vähän ja antoi toisen koiran tulla lähemmäs. Aino sen sijaan oli riemuissaan uusista kavereistaan. Ainon kaverina oli pari kuukautta vanhempi, saman korkuinen pentu ja myöskin samaa kokoluokkaa oleva aikuinen koira. Yhteinen kieli löytyi heti ja painiminen ja juokseminen alkoi. Voi sitä riemua!
Pienten aitaukseen tuli pari muutakin koiraa ja Bella meni kauniisti haistelemaan tulokkaita. Olin aika superylpeä siitä. Muide silmään Bella varmasti näyttää epäsosiaaliselta ja häiriintyneeltä, mutta se on vain epävarma ja alan pääsemään jyvälle siitä kuinka se toimii muiden koirien kanssa ja miksi. Edistysaskel siihen että se menee haistelemaan oma-aloitteisesti vieraita koiria on aika suuri verrattuna siihen mitä tuo koira oli minulle tullessaan kun se vain rähisi epävarmuuttaan ihan kaikille tai sitten oli vain täysin välinpitämätön. Hieman myöhemmin kävimme myös isojen puolella mutta siellä oli yli-innokas husky joka ei välittänyt Bellan varoituksista pysyä kauempana vaan tuli päälle. Tästä seurasi tietty se että Bella alkoi rähisemään tälle huskylle ja samalla ihan kaikille muillekin jotka tulivat lähelle koska se ei saanut omaa tilaa vaikka sitä pyysi. Päädyimme sitten olemaan pienten puolella yksin kun isojen puolella vain bileet paranivat.
Bella-parka, ajattelin, mutta toisaalta Bella ei tunnu kärsivän yhtään siitä ettei sillä ole kavereita. Se oli varsin onnellinen minun kanssani. Ainolla oli hurjan kivaa kavereidensa kanssa. Koiria oli isojen puolella melkein kymmenen ja joka ikinen osasi leikkiä hauskoja leikkejä. Ja sitten oli Bella. Bellalla oli käpy. Käpy oli kiva. Käytimme tämän ajan sitten hyödyksi niin että harjoittelimme niitä eri juttujen kiertämisiä ja heittelin Bellalle muuten vain käpyä ja siilipalloa. Ja Bellalla oli hirmu kivaa ihan vain minun kanssani.
Kaikista koirista ei tule koirapuistokoiria enkä odota että Bellasta koskaan tulisikaan sellaista. Minä haluan käydä muiden koirien luona jotta Bella oppisi joku päivä että vieraat koirat on ihan okei ja siinä ollaan edistyttykin. Tarvittaisiin kaverikoiriksi kärsivällisiä ja leikkisiä koiria jotka ymmärtävät ettei Bella pahalla, se vain on epävarma. Parhaat tulokset on tähän asti saatu sellaisten koirien kanssa jotka vain yrittävät kutsua leikkiin uudestaan ja uudestaan häntä vipattaen vaikka Bella on ihan sellainen *fuck off* -näköinen.
Joka tapauksessa oli mukava käydä. Kumpikin koira oli hyvin hiljaisena takakontissa kotimatkalla ja kotiin päästyämme Bella kömpi vain tyytyväisenä minun viereeni nukkumaan. Tosin, pitihän sen Pörrin kanssa yrittää vielä vähän painia. Olisi vain hoitanut sen siellä puistossa.
Kun pääsimme perille, paikalla oli jo pari isompaa ja yksi pienempi koira. Aino meni isompien puolelle ja me menimme Bellan kanssa tutustumaan pieneen kaveriin. Tai Bellan tutustuminenhan on enemmänkin "haluan tietää kuka olet mutta pysy kaukana musta" -tyylistä, uteliasta mutta hyvin hyvin varovaista ja epäröivää tutkailua. Juttelin siinä toisen koiran omistajan kanssa ja kiersimme puiston ympäri. Pikkuhiljaa Bella rentoutui vähän ja antoi toisen koiran tulla lähemmäs. Aino sen sijaan oli riemuissaan uusista kavereistaan. Ainon kaverina oli pari kuukautta vanhempi, saman korkuinen pentu ja myöskin samaa kokoluokkaa oleva aikuinen koira. Yhteinen kieli löytyi heti ja painiminen ja juokseminen alkoi. Voi sitä riemua!
Pienten aitaukseen tuli pari muutakin koiraa ja Bella meni kauniisti haistelemaan tulokkaita. Olin aika superylpeä siitä. Muide silmään Bella varmasti näyttää epäsosiaaliselta ja häiriintyneeltä, mutta se on vain epävarma ja alan pääsemään jyvälle siitä kuinka se toimii muiden koirien kanssa ja miksi. Edistysaskel siihen että se menee haistelemaan oma-aloitteisesti vieraita koiria on aika suuri verrattuna siihen mitä tuo koira oli minulle tullessaan kun se vain rähisi epävarmuuttaan ihan kaikille tai sitten oli vain täysin välinpitämätön. Hieman myöhemmin kävimme myös isojen puolella mutta siellä oli yli-innokas husky joka ei välittänyt Bellan varoituksista pysyä kauempana vaan tuli päälle. Tästä seurasi tietty se että Bella alkoi rähisemään tälle huskylle ja samalla ihan kaikille muillekin jotka tulivat lähelle koska se ei saanut omaa tilaa vaikka sitä pyysi. Päädyimme sitten olemaan pienten puolella yksin kun isojen puolella vain bileet paranivat.
Kaikista koirista ei tule koirapuistokoiria enkä odota että Bellasta koskaan tulisikaan sellaista. Minä haluan käydä muiden koirien luona jotta Bella oppisi joku päivä että vieraat koirat on ihan okei ja siinä ollaan edistyttykin. Tarvittaisiin kaverikoiriksi kärsivällisiä ja leikkisiä koiria jotka ymmärtävät ettei Bella pahalla, se vain on epävarma. Parhaat tulokset on tähän asti saatu sellaisten koirien kanssa jotka vain yrittävät kutsua leikkiin uudestaan ja uudestaan häntä vipattaen vaikka Bella on ihan sellainen *fuck off* -näköinen.
Joka tapauksessa oli mukava käydä. Kumpikin koira oli hyvin hiljaisena takakontissa kotimatkalla ja kotiin päästyämme Bella kömpi vain tyytyväisenä minun viereeni nukkumaan. Tosin, pitihän sen Pörrin kanssa yrittää vielä vähän painia. Olisi vain hoitanut sen siellä puistossa.
Kommentit