Torstain keskiviikkoraportti

Torstai, eli aika tarjota keskiviikon agilityraportti. Eilinen rata oli haaste tällaiselle kananaivolle. Etukäteen katsottuna esteet oli helppo muistaa mutta itse radalla hukkasin itseni ainakin kolmesti. Oli myös pari kohtaa jossa, vaikka muistin itse radan, onnistuin muuten vain sotkeutumaan omiin jalkoihini.

Tämän radan sudenkuoppia olivat meillä rengas, kepit ja takaakierto, kaikki samasta syystä. Näistä jokaista olemme vain yksinkertaisesti harjoitelleet liian vähän. Renkaan ohi on kiva hypätä, kepit Bella melkein tajuaa mutta oikeastaan ei ollenkaan ja takaakierrossa minä unohdan sanoa sen taikasanan "kierrä". Tällä viikolla otankin kotiläksyksi keppien treenaamisen ja aletaan kiertämään kaikenlaisia juttuja.

Treeneissä sitä on alkanut löytymään ne omat lempparit eri ohjauskuvioista ja ne jotka tuottavat eniten vaikeuksia. Sen todella huomaa kun valitsee oikean ohjauksen oikealle esteelle ja epämääräisen kompastelun sijaan menee esteeltä toiseelle sulavasti. Vastaavasti taas takaviistoon peppu edellä kompurointi harvoin tuottaa haluttua tulosta ja seurauksena on joko koiran, radan tai itsensä hukkaaminen.

En vieläkään voi uskoa että olen nyt ihan oikeasti menossa kohti sitä mistä olen niin pitkään haaveillut ja olen ihan oikeissa treeneissä. Siellä minä juoksen kokeneempien seassa ja minua ohjaa hyvä ohjaaja joka puhuu siitä että "jos aiot mennä kolmosluokkaan niin kannattaa opetella tämä näin". Tuntuu ihan unelta.

Käytiin kaverini koiran, Ainon, kanssa lenkillä luontopolulla. Aino osaa jo kävellä kauniisti hihnassa - silloin kun muistaa - vaikka kylläkin hepulointi keskeytti sen kauniisti kävelyn aika monta kertaa. Pennuilla on pentujen jutut. Aino ja Bella tulevat ihan hyvin toimeen vaikka eivät vielä ihan ymmärrä toisiaan. Bella ei enää pelkää Ainoa kuten alussa, mutta Ainon rajut leikkimisyritykset saavat Bellan suupielet mutrulle ja hampaat irveen. Aino taas ei ymmärrä miksi tämä ihana pieni puudeli ei leiki hänen kanssaan vaikka hän yrittää kaikkensa. Sen sijaan Aino ja Pörri tuntuvat ymmärtävän toisiaan oikein hyvin. Olen aina itsekseni manaillut sitä ettei Pörri osaa olla toisten koirien kanssa ja muut vain hermostuvat siihen, mutta jostain syystä Ainon kanssa leikit sujuvat hienosti. Pörri on aivan kuin...normaali koira! Se on ihan uskomatonta koska yhdenkään toisen koiran kanssa se ei osaa oikein käyttäytyä vaan kohnottaa ja hyppii päälle. Ilmeisesti noilla kahdella kohnolla on samanlainen luonteenlaatu joten ymmärtävät toisiaan paremmin.

Kommentit

Suositut tekstit