Vasen, eikun se toinen vasen!

Pari agilitytreeniä takana Ihan Oikeassa Ryhmässä ja alkaa pikkuhiljaa paljastua mitä se agility oikeasti on. Osaan mutta en osaa. Koira menee kauniisti sinne minne pyydän, mutta kun en aina tiedä itsekään mihin minun käteni sojottavat. Ohjaaja yrittää kolmatta kertaa sanoa että "ota se koira sieltä etukautta" ja minä vielä sen kolmannenkin kerran käännän itseni väärin. Neljäs kerta sentään onnistuu, hiphei! Ei varmasti olla maailman toivottomin pari mutta onhan tuo nyt melkoista sähläämistä vielä. Asiaahan ei auta yhtään se että Bella ottaa kovasti häiriötä mm. vieressä seisovasta ohjaajasta ja keskittyminen herpaantuu vähän kaikesta muustakin. Tänään sain huudella koiraa ties kuinka monta kertaa pois toisen treenaajan laukulta, jossa oletettavasti oli ihana pallon tuoksu tai jokin muu ihanuus. Kun agiohjaaja siirtyi ohjaamaan muita, koira meni kyllä hienosti ja häiriintymättä.

Aivan oma asiansa onkin sitten palkkaus. Namit toimivat ainakin teoriassa hyvin, paitsi silloin kun ne eivät toimi. Sain Bellan pois toisen treenaajan laukulta vinkauttamalla siilipalloa, jonka jälkeen namit eivät kelvanneet senkään vertaa, kunnes taas kelpasivat. Siilipallon ongelmana taas on se ettei keskittyminen ole sen kanssa parhaasta päästä. Motivaatiotaso nousee hurjasti mutta yhtäkkiä koira ei enää menekään näyttämälleni esteelle ja kiertää komeasti koko esteen ympäri kun yritän saada sitä hyppäämään esteen takaa. Noh, ollaan vielä niin alussa että en ole kovinkaan huolissani. Meillä on vielä niin paljon opittavaa. Koiran pitää oppia se että palkka on vain palkka tekemisestä, ei itse tekeminen. Ja senhän oppii vain toistamalla ja toistamalla ja toistamalla ja...

Aloitettiin myöskin ruuan kanssa pelleily, eli vaihdettiin ruokintatyyliä. Barffaajaksi en voi kutsua itseäni edes melkein, enemmänkin sellaiseksi ruuan kanssa leikkijäksi. Noin viikon verran koirat ovat saaneet pääasiassa lihaa. Lihan sekaan olen heitellyt lihaisia luita, vähän kasviksia, öljyä ja nappuloita vain sen verran että kehtaa ääneen sanoa. Aluksi ollaan menty broilerin ja kalkkunan voimin ja molempien vatsat ovat kestäneet ilman mitään alkuongelmia. Myöskin jauhetun lohen kanssa meni melko hyvin. Ainoastaan sian selkärangasta mahat olivat sekaisin ja ilmeisesti raaka kananmuna oli toinen joka aiheutti pienen vesiripaskan. Vielä ainakin viikko tällä ruokavaliolla ja alan kokeilemaan vähän muitakin lihoja.

Ruuan vaikutukset ovat näkyneet aika lailla samantien. Ensimmäiset ateriat syötiin niin suurella ruokahalulla että kuppeja nuoltiin kauan sen jälkeenkin kun ne olivat tyhjentyneet. Näin viikon jälkeen voin helposti sanoa että Pörrin turkki kiiltää aivan eri tavalla ja se on saanut lihaa luidensa ympärille. Pörri on epilepsialääkityksen aloittamisen jälkeen menettänyt lähes kaiken lihasmassansa ja varsinkin takajalat ovat kärsineet tästä. Takapuolen päältä kokeilemalla vain luut tuntuivat, nyt luita ei tunne läheskään yhtä selvästi. Vanhuksen mieli on virkistynyt aivan selvästi. Se on iloisempi ja virkeämpi ja jaksaa lenkeillä aivan eri tavalla kuin ennen. Se on alkanu juoksemaan enemmän vapaanaollessa ja kiipeää portaat selvästi helpommin. Tuskin sen lihaksisto tai nivelet ovat näin viikossa yhtäkkiä parantuneet, mutta mielenlaatu voi hyvinkin vaikuttaa. Pörrin kanssa vaikutukset ovat siis olleet vain positiivisia.

Bellan tilanne ei ole ollut ihan niin yksinkertainen. On vaikea tietää mikä vaikuttaa mihin, mutta viimeisen viikon ajan Bella on ollut jotenkin levottomampi kuin yleensä. Se on ollut haukkuherkempi ja muutenkin ottanut häiriötä enemmän. Silmien vuotaminen väheni ensin mutta palasi takaisin aivan yhtä pahana. Sen lisäksi kalapäivän jälkeen huuleen ilmestyi punainen jälki ja koira alkoi rapsutella itseään enemmän, josta päättelin että koira saattaisi olla yliherkkä kalalle. Jatkamme tutkimuksia, mutta nyt tosiaan epäilen että kalapäiviksi pitää keksiä jotain muuta.

Kuva punaisista huulista


Punaisuus näyttää kuvassa vähän pahemmalta kuin mitä se oikeasti on, mutta selvästihän tuo on punainen. Koira ei arista kohtaa yhtään eikä vaikuta raapivankaan sitä. Voi pientä puudelia.

Kommentit

Suositut tekstit