Pallo joka ei ole liian pallo ja barffauspohdintaa
Minulla on superpallohullu koira. Sana "hullu" on kokenut niin suuren inflaation että melkeinpä pitäisi keksiä joku aivan uusi sana järjetöntä pyöreän esineen himoitsemista varten, jotta se paremmin kuvaisi millaisesta pöhköilystä on kyse. Joskus, silloin kun Bella oli vielä edellisellä omistajallaan, käskin ottamaan pallon pois koska koira oli pallohullu. Tätä ei tehty vaan seliteltiin että kun se niin tykkää pallosta, eli toisinsanottuna koska se väsytti itsensä läkähdyksiin pallon kanssa, ihmisten ei tarvinnut sietää perässä roikkuvaa puudelia. Pallo tarkoittaa n. kymmenen minuutin pallopallopallopallopallopallo -ajattelua, jolloin koiran päähän ei mahdu yhtään mitään muuta kuin pyöreä, pomppiva esine. Tämän kymmenminuuttisen jälkeen koira läähättää, on stressaantunut ja uuvuksissa kaikesta palloilusta, mutta jatkaa edelleen leikkimistä.
Pallo on kuitenkin myöskin hieno asia ja olen koko ajan ollut aivan varma että tämä motivaation pilviin nostava kapine voitaisiin jollain tavalla valjastaa koulutusvälineeksi. Kunhan se vain ei ole liian pallo. Tänään taisin onnistua löytämään pallon joka ei ole liian pallo. Lähdin etsimään pieneen suuhun sopivaa, vinkuvaa siilipalloa ja löysinkin melkein sen mitä etsin. Löytämäni pallo on vähän liian suuri mutta mahtuu vielä suuhun ja siinä on kovaääninen vinku.
Bella oli tietysti bellamaiseen tapaansa sitä mieltä että pussista paljastunut keltainen pyörylä oli JOTAINNIINHIENOA ja alkoi kyttäämään mihin aioin sen laittaa. Annoin pallon koiralle joka onnellisena alkoi palloilemaan ja kantamaan palloa suussaan. Vaan eipä mennyt kuin muutama hetki kun se yllättäen jättikin pallon rauhaan ja siirtyi katsomaan mitä muuta pussissa on. Tätä ei olisi tapahtunut aiemmin koska pallo on pallo ja kaikki muu on turhaa. Kuivattu naudan maha ei ollut turhaa. Sitä kannatti kytätä enemmän kuin palloa ja vähän varastaa pöydältäkin kun omistajan silmä vältti. Pallo lähti varmuuden vuoksi pois mutta sama jatkui seuraavana päivänä, pallo on kiva mutta se voidaan myös jättää rauhaa. Voitto minulle!
Miksi yritän tuoda palloa pallohullulle koiralle joka sokeutuu ja kuuroutuu pallon voimasta? Koska pienen koiran maha täyttyy nopeammin kuin toivoisin ja esimerkiksi agilityssä lelupalkkaus olisi moneen tilanteeseen sopivampi kuin namipalkka. Minulla on koira joka rakastaa jahtausta ja joka pitää repimisestä, mutta jonka repimisviettiä en ole vielä saanut tarpeeksi heräteltyä että siitä olisi palkkaukseksi asti vieraissa paikoissa. Palkaksi siis pitäisi olla jotain jahdattavaa. Mutta mikään lelu ei ole niin mahtis että sitä viitsisi jahdata kodin ulkopuolella, kotona kyllä sitäkin enemmän. Paitsi pallo. Ja frisbee. Mutta frisbeetä taas on epämukava kuljettaa mukana treenatessa. Tämän ajatusketjun tuloksena päätin käydä vaikka kaikki maailman epäpallot läpi jotta löytäisimme sellaisen jonka kanssa keskittyminen vielä pysyisi kasassa mutta joka nostaisi koiran viretasoa ja motivoisi kunnolla.
Tuossa jokunen aika sitten julistin sodan takkuja vastaan ja nyt olisi aika seuraavalle sodanjulistukselle. Bellan silmät vuotavat. Ei paljoa mutta sen verran että silmien alta löytyy rumat, punaiset kyynelvanat. Joku aika sitten luulin että vuotamisen aiheutti ruoka, mutta vaikka vaihdoimme takaisin Royal Caninin Mini Adulttiin jonka aikana silmät eivät vuotaneet aiemmin, vuoto ei ole loppunut.
Mielessä on käynyt ruuan lisäksi ainakin veto (asunnossa vetää melkolailla etenkin ikkunoiden vieressä), ilmanpuhdistimesta käyvä huju, yliherkkyys, pöly (joo voisi imuroida useamminkin) ja silmiin tunkevat karvat. Valokuvista päätellen viime kesänä silmien vuotamista ei vielä ollut. En ole varma alkoiko vuotaminen ennen vai jälkeen muuton mutta on mahdollista että uudessa asunnossa on jotain mikä sen aiheuttaa. Oli syy mikä hyvänsä, nyt se selvitetään. Myöskin toinen korva on töhninyt tässä jonkin aikaa ja alan epäillä että näillä kahdella asialla on jokin yhteys.
Vähän kiinnostaisi aloittaa suoraan barffauksesta koska sille on aika monia muitakin hyviä perusteita ja olen jo pidemmän aikaa ollut asiasta kiinnostunut. Hirmusti kyllä jännittää että miten sen kanssa pärjäisi. Haluaisin kokeilla barffausta vain Bellan kanssa ihan jo siksi että sitten mennään metsään vain yhden koiran kanssa, mutta ajatuksena on silti vähän omituinen että vain pieni saisi kunnon lihaa ja luita kun iso joutuisi tyytymään pelkkään nappulaan. Tai sitten toinen voisi olla puolikkaalla lihalla ja nappulalla. Ongelma itsehän on vain omistajan pään sisällä kun sitä haluaisi tarjota molemmille ne hyödyt ja ihanat lihaiset luut. Toinen mikä mietityttää on raha. Ihmiset puhuvat kuinka barffaus tulisi jopa halvemmaksi kuin nappulat. Mutta tosiasia on että pakastimen pienuudesta johtuen pitäisi ruokaostoksia tehdä sitten ainakin kerran viikossa. Ja jos rahatilanne onkin sellainen että se yksinkertaisesti vain loppuu kesken vaikka kuinka laskee etukäteen? Jos en otakaan jotain huomioon? Jos en muista tai ehdi ostamaan koirille lihoja? Jos taivas tippuu päälle ja tähdet sammuvat koska olen antanut väärää ruokaa?
Jos nyt sitten mietitään mitä barffaus käytännössä tarkoittaisi meillä, Bellan tulisi syödä (3 % painosta -ohjeen mukaisesti) n. 140 g ja Pörrin (2 % painosta) n. 500 g. 60-20-20 -mallin mukaan siis Bellan tulisi syödä päivässä n. 85 g lihaisia luita, 30 g lihoja ja sisäelimiä ja 30 g kasviksia. (Ihan käsittämättömän pieniä määriä kun ne laittaa noin. 30 g kasviksiahan on ihan mitätön määrä.) Pörrillä vastaavat luvut olisivat 300 g luita, 100 g lihaa ja 100 g kasviksia. Ei mahdoton määrä tuokaan. Näiden laskelmien jälkeen en ole enää ollenkaan niin huolissani rahallisesta puolesta, tosin ilmaistahan tuo ei vieläkään ole.
Ajattelin aloittaa vanhalla tutulla broilerilla, jauhelihalla ja siipelöillä. Kerta viikkoon kalaa ja kerta viikkoon sisäelimiä. Ei vieläkään mahdoton tavoite. Vasemmalla kädellä silmät kiinni laskettuna Lempimuona toimittaisi 12 kiloa lihoja, kalaa, sisäelimiä ja luita kotiovelle hintaan 50 € ja sillä ruokkisi noita kahta siis n. 22 päivää. Kuussa n. 70 €. Ei kauhean pahan hintaista, joskaan ei kyllä ainakaan halvempaa kuin nappulat. Jos olisi isompi pakastin, kääntyisin heti Kennelrehun puoleen jossa hinnat ovat alhaisemmat, mutta käytettävissä olevan pakastetilan rajoitukset tulevat ihan liian nopeasti vastaan 5+ kiloisten pakettien kanssa. Ja Kennelrehu kulkee vain kerran kuussa kun taas Lempimuona joka viikko.
Mies on ajatusta vastaan. Hänen kokemuksensa raa'asta lihasta koirilla rajoittuu niihin muutamiin kertoihin kun Pörrin maha on ollut niin sekaisin jostain raa'asta että sen kanssa on juostu viidesti yöllä pihalla. Pelkää myös mahdollista pahaa hajua joka tällaisesta ruokinnasta seuraa. Täytyy varmaan ajoittaa ruokavalion vaihtamisen ensimmäiset päivät johonkin vapaaseen viikonloppuun jotta minä voin sitten olla se joka siellä pihalla juoksee. Pörrin maha ei ole mielestäni erityisen herkkä, mutta reagoi kyllä isoihin muutoksiin menemällä aivan löysäksi.
Lisää barffiasiaa myöhemmissä postauksissa, mikäli sille linjalle päätämme lähteä.
Pallo on kuitenkin myöskin hieno asia ja olen koko ajan ollut aivan varma että tämä motivaation pilviin nostava kapine voitaisiin jollain tavalla valjastaa koulutusvälineeksi. Kunhan se vain ei ole liian pallo. Tänään taisin onnistua löytämään pallon joka ei ole liian pallo. Lähdin etsimään pieneen suuhun sopivaa, vinkuvaa siilipalloa ja löysinkin melkein sen mitä etsin. Löytämäni pallo on vähän liian suuri mutta mahtuu vielä suuhun ja siinä on kovaääninen vinku.
Bella oli tietysti bellamaiseen tapaansa sitä mieltä että pussista paljastunut keltainen pyörylä oli JOTAINNIINHIENOA ja alkoi kyttäämään mihin aioin sen laittaa. Annoin pallon koiralle joka onnellisena alkoi palloilemaan ja kantamaan palloa suussaan. Vaan eipä mennyt kuin muutama hetki kun se yllättäen jättikin pallon rauhaan ja siirtyi katsomaan mitä muuta pussissa on. Tätä ei olisi tapahtunut aiemmin koska pallo on pallo ja kaikki muu on turhaa. Kuivattu naudan maha ei ollut turhaa. Sitä kannatti kytätä enemmän kuin palloa ja vähän varastaa pöydältäkin kun omistajan silmä vältti. Pallo lähti varmuuden vuoksi pois mutta sama jatkui seuraavana päivänä, pallo on kiva mutta se voidaan myös jättää rauhaa. Voitto minulle!
Miksi yritän tuoda palloa pallohullulle koiralle joka sokeutuu ja kuuroutuu pallon voimasta? Koska pienen koiran maha täyttyy nopeammin kuin toivoisin ja esimerkiksi agilityssä lelupalkkaus olisi moneen tilanteeseen sopivampi kuin namipalkka. Minulla on koira joka rakastaa jahtausta ja joka pitää repimisestä, mutta jonka repimisviettiä en ole vielä saanut tarpeeksi heräteltyä että siitä olisi palkkaukseksi asti vieraissa paikoissa. Palkaksi siis pitäisi olla jotain jahdattavaa. Mutta mikään lelu ei ole niin mahtis että sitä viitsisi jahdata kodin ulkopuolella, kotona kyllä sitäkin enemmän. Paitsi pallo. Ja frisbee. Mutta frisbeetä taas on epämukava kuljettaa mukana treenatessa. Tämän ajatusketjun tuloksena päätin käydä vaikka kaikki maailman epäpallot läpi jotta löytäisimme sellaisen jonka kanssa keskittyminen vielä pysyisi kasassa mutta joka nostaisi koiran viretasoa ja motivoisi kunnolla.
Tuossa jokunen aika sitten julistin sodan takkuja vastaan ja nyt olisi aika seuraavalle sodanjulistukselle. Bellan silmät vuotavat. Ei paljoa mutta sen verran että silmien alta löytyy rumat, punaiset kyynelvanat. Joku aika sitten luulin että vuotamisen aiheutti ruoka, mutta vaikka vaihdoimme takaisin Royal Caninin Mini Adulttiin jonka aikana silmät eivät vuotaneet aiemmin, vuoto ei ole loppunut.
Mielessä on käynyt ruuan lisäksi ainakin veto (asunnossa vetää melkolailla etenkin ikkunoiden vieressä), ilmanpuhdistimesta käyvä huju, yliherkkyys, pöly (joo voisi imuroida useamminkin) ja silmiin tunkevat karvat. Valokuvista päätellen viime kesänä silmien vuotamista ei vielä ollut. En ole varma alkoiko vuotaminen ennen vai jälkeen muuton mutta on mahdollista että uudessa asunnossa on jotain mikä sen aiheuttaa. Oli syy mikä hyvänsä, nyt se selvitetään. Myöskin toinen korva on töhninyt tässä jonkin aikaa ja alan epäillä että näillä kahdella asialla on jokin yhteys.
Vähän kiinnostaisi aloittaa suoraan barffauksesta koska sille on aika monia muitakin hyviä perusteita ja olen jo pidemmän aikaa ollut asiasta kiinnostunut. Hirmusti kyllä jännittää että miten sen kanssa pärjäisi. Haluaisin kokeilla barffausta vain Bellan kanssa ihan jo siksi että sitten mennään metsään vain yhden koiran kanssa, mutta ajatuksena on silti vähän omituinen että vain pieni saisi kunnon lihaa ja luita kun iso joutuisi tyytymään pelkkään nappulaan. Tai sitten toinen voisi olla puolikkaalla lihalla ja nappulalla. Ongelma itsehän on vain omistajan pään sisällä kun sitä haluaisi tarjota molemmille ne hyödyt ja ihanat lihaiset luut. Toinen mikä mietityttää on raha. Ihmiset puhuvat kuinka barffaus tulisi jopa halvemmaksi kuin nappulat. Mutta tosiasia on että pakastimen pienuudesta johtuen pitäisi ruokaostoksia tehdä sitten ainakin kerran viikossa. Ja jos rahatilanne onkin sellainen että se yksinkertaisesti vain loppuu kesken vaikka kuinka laskee etukäteen? Jos en otakaan jotain huomioon? Jos en muista tai ehdi ostamaan koirille lihoja? Jos taivas tippuu päälle ja tähdet sammuvat koska olen antanut väärää ruokaa?
Jos nyt sitten mietitään mitä barffaus käytännössä tarkoittaisi meillä, Bellan tulisi syödä (3 % painosta -ohjeen mukaisesti) n. 140 g ja Pörrin (2 % painosta) n. 500 g. 60-20-20 -mallin mukaan siis Bellan tulisi syödä päivässä n. 85 g lihaisia luita, 30 g lihoja ja sisäelimiä ja 30 g kasviksia. (Ihan käsittämättömän pieniä määriä kun ne laittaa noin. 30 g kasviksiahan on ihan mitätön määrä.) Pörrillä vastaavat luvut olisivat 300 g luita, 100 g lihaa ja 100 g kasviksia. Ei mahdoton määrä tuokaan. Näiden laskelmien jälkeen en ole enää ollenkaan niin huolissani rahallisesta puolesta, tosin ilmaistahan tuo ei vieläkään ole.
Ajattelin aloittaa vanhalla tutulla broilerilla, jauhelihalla ja siipelöillä. Kerta viikkoon kalaa ja kerta viikkoon sisäelimiä. Ei vieläkään mahdoton tavoite. Vasemmalla kädellä silmät kiinni laskettuna Lempimuona toimittaisi 12 kiloa lihoja, kalaa, sisäelimiä ja luita kotiovelle hintaan 50 € ja sillä ruokkisi noita kahta siis n. 22 päivää. Kuussa n. 70 €. Ei kauhean pahan hintaista, joskaan ei kyllä ainakaan halvempaa kuin nappulat. Jos olisi isompi pakastin, kääntyisin heti Kennelrehun puoleen jossa hinnat ovat alhaisemmat, mutta käytettävissä olevan pakastetilan rajoitukset tulevat ihan liian nopeasti vastaan 5+ kiloisten pakettien kanssa. Ja Kennelrehu kulkee vain kerran kuussa kun taas Lempimuona joka viikko.
Mies on ajatusta vastaan. Hänen kokemuksensa raa'asta lihasta koirilla rajoittuu niihin muutamiin kertoihin kun Pörrin maha on ollut niin sekaisin jostain raa'asta että sen kanssa on juostu viidesti yöllä pihalla. Pelkää myös mahdollista pahaa hajua joka tällaisesta ruokinnasta seuraa. Täytyy varmaan ajoittaa ruokavalion vaihtamisen ensimmäiset päivät johonkin vapaaseen viikonloppuun jotta minä voin sitten olla se joka siellä pihalla juoksee. Pörrin maha ei ole mielestäni erityisen herkkä, mutta reagoi kyllä isoihin muutoksiin menemällä aivan löysäksi.
Lisää barffiasiaa myöhemmissä postauksissa, mikäli sille linjalle päätämme lähteä.
Kommentit