Maailma on auki

Tuossa pari päivää sitten säikähdin kun joka ikinen koirakurssi, jonne olisin halunnut mennä, oli jo täynnä tai ilmoittautumisaika oli mennyt jo umpeen. Manailin itsekseni sitä että olin taas myöhässä ja vielä näin pahimman koirankoulutuskuumeen alla. Emme päässeet hakuryhmään, rally-tokoon, agilityyn emmekä koiratanssikurssille. Hitto vieköön, näinkö sitä koko kesä menee kaksistaan koiran kanssa puuhatessa ilman että pääsemme ollenkaan muiden koiraihmisten keskelle. Epätoivoisena laitoin viestiä vähän joka puolelle että emmekö kuiteskin mahtuisi mukaan? Ollaan niin pieniäkin. Tai koira ainakin on. Ja minä olen niin hiljainen ja huomaamatonkin. Paitsi etten ole.

Sain kuin sainkin vastauksen, parikin. Ja nyt meille on varattuna paikka agilityryhmässä jonne menemme tutustumaan ja katsomaan sopisimmeko mukaan. "Jipii" ei taida riittää tähän tilanteeseen. Välittömästi silmieni edessä avautui tie jonka päässä häämötti agilityn suomenmestaruus. Ei kyllä tämän koiran kanssa, eikä ehkä tässä ihmiselämässäkään, mutta nyt koko harrastusmaailma on taas auki. Vielä en kyllä saisi juhlia sillä tosiaan vasta olen menossa katsomaan sopisinko ryhmään mutta ei nyt tartuta yksityiskohtiin. Juhlitaan mieluummin.

Tässä päivänä muutamana olemme käyneet Bellan kanssa läheisellä kentällä puuhailemassa kaikenlaista. Viimeksi päätin pitää pienet nenänkäyttöharjoitukset. Keitin mukaan pussillisen broilerin sydämiä ja suuntasin kentälle. Tarkoituksena oli opettaa koiralle yhteistyötä, kuuntelutaitoa ja nenän kanssa toimimista yksinkertaisilla naminetsimisjutuilla. Ja hitsi vieköön, sehän toimi. Koira meni nenän perässä ja etsi kuumeisesti herkkuja maasta tai mihin niitä päätinkään piilotella ja kuunteli hienosti ohjeita siitä mistä halusin sen herkkuja etsivän. Talven aikana harjoitellut etsinnät tuottivat tulosta. Arvasin etteivät ne menneet hukkaan, heh.

"Jos hautaan koko naamani maahan niin löytyisiköhän paremmin?"

Tein jopa pieniä jäljenalkuja, tosin täysin oppikirjojen vastaisesti laittamalla vain nameista pienen polun jota seurata. Nameja ensin n. jalan mitan välein ja polun loppupäähän hieman harvemin. Lähes kaikki namit löytyivät ahkeralla nenänkäytöllä. Hieno piski!

Minulla on tälle keväälle melko paljon suunnitelmia koirankoulutuksen suhteen. On tullut aika jättää vanhat jarruttelut taakse ja muovata tuosta koirasta täysverinen jokapaikankoira. Täysin jokapaikankoiraa siitä tuskin saa mutta pirun lähelle päästään varmasti kun tehdään töitä. Ns. tutustumisvaihe on jo selvästi ohi eikä ole mitään syytä enää hyssytellä ja muistutella ihmisille että "tää on vähän arka joskus".

Tavoitteina ovat mm:

-hihnassa kävely nätisti vierellä (päässyt talven aikana repsahtamaan koska Pörrin kanssa lenkkeillessä koirat saavat kävellä minun edessäni)
-vierellä kävely ilman hihnaa
-nämä samat häiriöiden kanssa ja joka ympäristössä
-istu-maahan-seiso rutiinit varmoiksi (hiton mies kun antaa nameja kun koira menee istu-käskystä maahan)
-seuraaminen vierellä (ei siis edistämällä minun edessäni)
-erilaisten ihmisten kohtaaminen (edelleen on varautunut joidenkin ihmisten lähellä, kokonaistavoite on ettei koira esim. räksyttäisi hallitsemattomasti pelottavalle ihmiselle)
-keinojen keksiminen sille mitä koiran tulee tehdä jos tulee jokin täysin yllättävä tilanne, esim. laukaus (koira laukausherkkä ja esim vapaana ollessa lähtee juoksemaan suuna päänä laukauksen kuullessaan)
-agilityssä avustavat taidot (yli, ali, ympäri, oikea, vasen, hyppy, tasapainoilu...yms)
-koiran itsetunnon nostaminen ja luottamuksen kasvattaminen minua kohtaan (ikuisuustavoite jonka ei pitäisi koskaan poistua listalta)
-koira varmaksi mahdollisimman erilaisissa tilanteissa (pitkäaikainen tavoite)

Osa tavoitteista ovat tavallaan samaa asiaa eri tavalla sanottuina, mutta näen ne kuitenkin erilaisina koska tarkoituksena on kohdistaa tulevat harjoitukset tavallaan samoihin asioihin mutta eri kulmista. Esim. koira varmaksi erilaisissa tilanteissa ja nätisti kävely erilaisissa tilanteissa voivat tarkoittaa samaa asiaa, mutta se että koira on varma joka tilanteessa on muutakin kuin sitä liikettä. Ja jonkin aivan toisen asian harjoittelu taas voi vahvistaa sitä yleistä varmuutta.

Kaikki tämä tarkoittaa paljon aikaa kahdestaan koiran kanssa, joka taas tarkoittaa kaksia lenkkejä päivässä ja Pörrin jättämistä kotiin kun lähdetään puuhaamaan Bellan kanssa. Pörriä se ei tunnu haittaavan, mutta yhtenä kohtana voisi kuitenkin olla "älä unohda Pörriä". Vanha setä haluaa myös osallistua ja puuhata, joten varmasti senkin kanssa keksitään jotain ja tehdään ehkä myös samoja harjoituksia. Ei yhtään haittaisi jos siitäkin saisi vielä vähän yhteiskuntakelpoisemman tuon hajujen perässä menevän kohnon sijaan.

Raporttia tulee taas kunhan tuolta agilityryhmän tutustumisesta pääsen. Jänskättää jo ihan hurjasti!