Tokon alkeita
Toko ei koskaan ole ollut minulle kovin läheinen laji. En oikein tiedä kaikkien liikkeiden hienouksia ja koska aikoinaan totesin Pörrin kanssa että siitä en tokokoiraa saa, en sen eri alueita ole juurikaan päässyt oikeasti treenaamaan. Nyt minulla olisi käsissäni koira jolla olisi kaikki mahdollisuudet tulla hyväksi tokokoiraksi. Se oppii nopeasti, se on innokas tekemään ja sillä on aito halu osata. Nyt sitä sitten hieman toivoisi että olisi Pörrin kanssa tutustunut hieman enemmän tokon ihmeelliseen maailmaan.
Nyt ollaan kuukauden päivät treenailtu aina silloin tällöin tokoa ja erityisesti perusasentoa ja seuraamista. Bella hakee aika nätisti perusasennon, kunhan vain kädellä hieman autan oikeaan suuntaan. Seuraavana tavoitteena onkin käsiavun häivyttäminen. Bella jää tällä hetkellä hieman kauas jalasta, osaksi johtuen siitä ettei se käytä takapäätään tarpeeksi tehokkaasti, eli se ei käännä peppuaan kunnolla jalkaa vasten. Osaksi syynä on myös se ettei se vielä ymmärrä että tarkoituksena on nimenomaan olla sen jalan lähellä, ei vain tulla johonkin vierelle. Löysin Youtubesta pari hyvää videota siitä kuinka takapään hallintaa voisi parantaa ja ollaan jo kokeiltu jotain. Seuraaminen alkaa muistuttaa jo oikeaa seuraamista, koira pysyy vierellä eikä irtoa kauemmas, katsoo minuun (no okei, namiin) ja istuu pysähdyttäessä. Alun hyppiminenkin jää kerta kerralta enemmän pois. Tuo tuntui alussa kävelevän mieluummin takajaloillaan kuin seuraavan normaalisti kävellen.
Tämän päivän treeni oli ehkä pisin tähän astisista. On aika tehdä jo kunnon pituisia treenejä eikä vain niitä parin minuutin pikajuttuja, jotta saadaan sitä kestoakin harjoiteltua. Ensin muutamat normaalit sivulletulot, vahvistaen sitä että tarkoitus on tulla lähelle. Yritin nousta niin pystyyn kuin voin, eli namikäsi on edelleen näkyvissä mutta ei niin kaukana koirasta että se alkaisi hyppimään tai kadottaisi keskittymisen siihen mitä ollaan tekemässä. Liian kauas istumisesta tai vinosta asennosta "oho" ja uusi yritys. Lisättiin seuruuaskelia mukaan, näitä muutama toisto. Sitten lähdettiin treenailemaan takapääjuttuja. Kokeiltiin ihan muutama toisto tuota yhdessä videossa näkyvää puolelta toiselle menemistä. Totesin ettei voida vielä oikein tähän lähteä suoraan, koska takapää on vielä aivan täysin hakusessa. Yritän ensin saada koiran ymmärtämään koko kiepsahtamisen idean kunnolla ennen kuin voin kiepsautella sitä puolelta toiselle.
Meille parempi treeni oli se että minä käännyin paikoillani oikealle tai vasemmalle ja koiran tuli seurata perässä perusasentoa pitäen. Oikealle kääntyminen oli melko helppo, koska se on koiran näkökulmasta lähellä seuraamista. Vasemmalle, eli koiraan päin kääntyminen oli sitten vähän vaikeampaa koska koira ei vielä täysin ymmärrä sitä perusasennon paikkaa jalan vieressä ja pepun kiepsauttamista. Pää kääntyi mutta peräpää ei tullut mukana. Muutamalla toistolla ja oikealla namituksella se peppukin alkoi liikkua ja pikkuhiljaa kääntyiltiin jo kumpaankin suuntaan. Viimeisenä kruunattiin treeni sillä että laitoin koiran sivulle, seuruutin muutaman askeleen, pysähdyin, käännyin ympäri, pysähdyin, seuruutin muutaman askeleen ja pysähdyin. Totesin että hitto vieköön, sehän osaa!
Muilla osa-alueillakin ollaan edistytty. Tajusin tuossa yksi päivä että B ei pelkää muovipusseja enää oikeastaan ollenkaan. Muovipussit olivat vielä meille tullessa Bellan pelonaihe numero yksi mutta nyt se repii ja riuhtoo niitä kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Täydet kauppakassit, roskikset, lojuvat muovipussit tai mitkään muutkaan versiot eivät tunnu enää pelottavan yhtään. Tätä ei olla erikseen oikeastaan treenattu yhtään, meillä nyt vain sattuu olevan muovipusseja joka paikassa joten niiltä ei voi oikein välttyäkään. Ja koska tuo rakastaa etsiä lelupupuaan, sitä on välillä heitetty pussien luokse. Toinen väistämisen aihe on ollut takki joka otetaan pois päältä kun tullaan ulkoa. Tätä ollaan harjoiteltu niin että ulkoa tultaessa laitan koirat istumaan ja odottamaan että riisun ulkovaatteet. Näin Bellan on oltava paikallaan vaikka takki viuhuu pienen matkan päässä. Samalla päästään eroon ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen olevasta virtapiikistä kun koira innostuneena loikkii ja murisee ympäriinsä. Kun on pakko istua, ei voi riekkua.
Eilen ja toissapäivänä tehtiin kevään ensimmäiset pyörälenkit. Itse menin kohtuullista vauhtia ja koirat juoksivat vapaana. En tiedä onko Bella edellisessä kodissaan käynyt pyöräilemässä, mutta en usko että on. Pörri kiisi tapansa mukaan pyörän edellä ja Bella löysi pian paikkansa takapyörän lähettyviltä. Muutama nopeampi spurtti tehtiin mutta pääasiassa mentiin sellaista vauhtia että Pörri meni hyvin kevyellä laukalla eteenpäin. Tulomatkalla himmailtiin vauhtia vielä tästäkin kevyeksi raviksi, sillä vanhus osoitti väsymisen merkkejä. Se alkoi haistelemaan hajuja ja jäämään taakse. En tiedä olisiko epilepsialääkityksellä osaa tähän väsymiseen, sillä viime kesänä mentiin pidemmätkin pyörälenkit ilman minkäänlaisia ongelmia. Tietty, kyllä ne vanhuuden merkit sieltä jossain vaiheessa tulevat joten ehkä nyt on niiden aika. Joka tapauksessa varmaankaan jatkossa Pörri ei lähde pyörälenkeille mukaan vaan sen kanssa tehdään vähän kevyempiä lenkkejä. Pieni kyllä oli innokkaana menossa mukana ja siitä saan varmasti hyvän pyöräilykaverin pidemmällekin matkalle. Voisin Bellalle ostaa sellaisen pyörään kiinnitettävän talutuslaitteen jotta voitaisiin mennä sitten ihmisten ilmoillakin myöhemmin. Nyt mennään vain hiljaista tietä pitkin ja toivotaan ettei yhtään koiraa tule vastaan. Lenkkien jälkeen Bellalla riitti vielä virtaa puuhata vaikka mitä, mutta niin se vain on että väsymys sieltä lopulta iski.
Nyt ollaan kuukauden päivät treenailtu aina silloin tällöin tokoa ja erityisesti perusasentoa ja seuraamista. Bella hakee aika nätisti perusasennon, kunhan vain kädellä hieman autan oikeaan suuntaan. Seuraavana tavoitteena onkin käsiavun häivyttäminen. Bella jää tällä hetkellä hieman kauas jalasta, osaksi johtuen siitä ettei se käytä takapäätään tarpeeksi tehokkaasti, eli se ei käännä peppuaan kunnolla jalkaa vasten. Osaksi syynä on myös se ettei se vielä ymmärrä että tarkoituksena on nimenomaan olla sen jalan lähellä, ei vain tulla johonkin vierelle. Löysin Youtubesta pari hyvää videota siitä kuinka takapään hallintaa voisi parantaa ja ollaan jo kokeiltu jotain. Seuraaminen alkaa muistuttaa jo oikeaa seuraamista, koira pysyy vierellä eikä irtoa kauemmas, katsoo minuun (no okei, namiin) ja istuu pysähdyttäessä. Alun hyppiminenkin jää kerta kerralta enemmän pois. Tuo tuntui alussa kävelevän mieluummin takajaloillaan kuin seuraavan normaalisti kävellen.
Tämän päivän treeni oli ehkä pisin tähän astisista. On aika tehdä jo kunnon pituisia treenejä eikä vain niitä parin minuutin pikajuttuja, jotta saadaan sitä kestoakin harjoiteltua. Ensin muutamat normaalit sivulletulot, vahvistaen sitä että tarkoitus on tulla lähelle. Yritin nousta niin pystyyn kuin voin, eli namikäsi on edelleen näkyvissä mutta ei niin kaukana koirasta että se alkaisi hyppimään tai kadottaisi keskittymisen siihen mitä ollaan tekemässä. Liian kauas istumisesta tai vinosta asennosta "oho" ja uusi yritys. Lisättiin seuruuaskelia mukaan, näitä muutama toisto. Sitten lähdettiin treenailemaan takapääjuttuja. Kokeiltiin ihan muutama toisto tuota yhdessä videossa näkyvää puolelta toiselle menemistä. Totesin ettei voida vielä oikein tähän lähteä suoraan, koska takapää on vielä aivan täysin hakusessa. Yritän ensin saada koiran ymmärtämään koko kiepsahtamisen idean kunnolla ennen kuin voin kiepsautella sitä puolelta toiselle.
Meille parempi treeni oli se että minä käännyin paikoillani oikealle tai vasemmalle ja koiran tuli seurata perässä perusasentoa pitäen. Oikealle kääntyminen oli melko helppo, koska se on koiran näkökulmasta lähellä seuraamista. Vasemmalle, eli koiraan päin kääntyminen oli sitten vähän vaikeampaa koska koira ei vielä täysin ymmärrä sitä perusasennon paikkaa jalan vieressä ja pepun kiepsauttamista. Pää kääntyi mutta peräpää ei tullut mukana. Muutamalla toistolla ja oikealla namituksella se peppukin alkoi liikkua ja pikkuhiljaa kääntyiltiin jo kumpaankin suuntaan. Viimeisenä kruunattiin treeni sillä että laitoin koiran sivulle, seuruutin muutaman askeleen, pysähdyin, käännyin ympäri, pysähdyin, seuruutin muutaman askeleen ja pysähdyin. Totesin että hitto vieköön, sehän osaa!
Muilla osa-alueillakin ollaan edistytty. Tajusin tuossa yksi päivä että B ei pelkää muovipusseja enää oikeastaan ollenkaan. Muovipussit olivat vielä meille tullessa Bellan pelonaihe numero yksi mutta nyt se repii ja riuhtoo niitä kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Täydet kauppakassit, roskikset, lojuvat muovipussit tai mitkään muutkaan versiot eivät tunnu enää pelottavan yhtään. Tätä ei olla erikseen oikeastaan treenattu yhtään, meillä nyt vain sattuu olevan muovipusseja joka paikassa joten niiltä ei voi oikein välttyäkään. Ja koska tuo rakastaa etsiä lelupupuaan, sitä on välillä heitetty pussien luokse. Toinen väistämisen aihe on ollut takki joka otetaan pois päältä kun tullaan ulkoa. Tätä ollaan harjoiteltu niin että ulkoa tultaessa laitan koirat istumaan ja odottamaan että riisun ulkovaatteet. Näin Bellan on oltava paikallaan vaikka takki viuhuu pienen matkan päässä. Samalla päästään eroon ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen olevasta virtapiikistä kun koira innostuneena loikkii ja murisee ympäriinsä. Kun on pakko istua, ei voi riekkua.
Eilen ja toissapäivänä tehtiin kevään ensimmäiset pyörälenkit. Itse menin kohtuullista vauhtia ja koirat juoksivat vapaana. En tiedä onko Bella edellisessä kodissaan käynyt pyöräilemässä, mutta en usko että on. Pörri kiisi tapansa mukaan pyörän edellä ja Bella löysi pian paikkansa takapyörän lähettyviltä. Muutama nopeampi spurtti tehtiin mutta pääasiassa mentiin sellaista vauhtia että Pörri meni hyvin kevyellä laukalla eteenpäin. Tulomatkalla himmailtiin vauhtia vielä tästäkin kevyeksi raviksi, sillä vanhus osoitti väsymisen merkkejä. Se alkoi haistelemaan hajuja ja jäämään taakse. En tiedä olisiko epilepsialääkityksellä osaa tähän väsymiseen, sillä viime kesänä mentiin pidemmätkin pyörälenkit ilman minkäänlaisia ongelmia. Tietty, kyllä ne vanhuuden merkit sieltä jossain vaiheessa tulevat joten ehkä nyt on niiden aika. Joka tapauksessa varmaankaan jatkossa Pörri ei lähde pyörälenkeille mukaan vaan sen kanssa tehdään vähän kevyempiä lenkkejä. Pieni kyllä oli innokkaana menossa mukana ja siitä saan varmasti hyvän pyöräilykaverin pidemmällekin matkalle. Voisin Bellalle ostaa sellaisen pyörään kiinnitettävän talutuslaitteen jotta voitaisiin mennä sitten ihmisten ilmoillakin myöhemmin. Nyt mennään vain hiljaista tietä pitkin ja toivotaan ettei yhtään koiraa tule vastaan. Lenkkien jälkeen Bellalla riitti vielä virtaa puuhata vaikka mitä, mutta niin se vain on että väsymys sieltä lopulta iski.
Kommentit