Se on mun se on mun lökäpöksyni mun
Tadaa! Bella on nyt kaikkien virallisten mittareiden mukaan minun koirani. What a feeling etten sanoisi. Ihan hassua miten yksi pieni nettisivu ja paperinpala voivat saada koko homman tuntumaan jotenkin paljon paremmalta ja virallisemmalta. Nyt meillä on sirunumero ja rekisterinumero ja kaikki eli päästään sitten joskus kisaamaankin, mihin lajiin nyt sitten lopulta päädytäänkään. Kohtahan meillä alkaa se tokon alkeiskurssi jota odotan kyllä kovasti. Saadaan sieltä ensimmäinen kosketus siihen "oikeaan" koiramaailmaan ja toivottavasti saadaan hyviä vinkkejä sille kuinka päästäisiin aloittamaan meidän harrastusura. Rokotukset ovat nyt kunnossa joten niistäkään ei tarvitse enää huolehtia.
Olen alusta asti seuraillut kuinka Bella nostaa lenkillä oikeaa takajalkaansa ylös, ottaa askeleen tai pari kolmella jalalla ja laskee jalan sitten alas ja jatkaa normaalisti. Olen pitänyt tätä jonain hassuna pikkukoiran juttuna koska koira ei osoita minkäänlaista merkkiä kivusta tai muusta epäilyttävästä. Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään että olisiko kyse sittenkin jostain muusta ja lauantaina sitten mennään tutkituttamaan polvet ettei niissä vain ole mitään vialla. Täytyy toivoa että kaikki menee hyvin eikä mitään kamalaa löydy. Saadaan sitten kesä viettää rauhassa juosten ja pomppien. Erityisen tärkeää tämä on siksikin että olemme löytäneet uuden harrastuksen, koirafrisbeen. Olemme nyt kolme kertaa käyneet kentällä heittelemässä muutamia heittoja ja Bella tykkää aivan hirveästi juosta kiekon perässä. Laitoin tilaukseen muutaman koirafrisbeen jotta päästään kunnolla heittelemään kesän aikana.
Olen jonkin aikaa pähkäillyt sen kanssa kuinka saisin Bellalle opetettua kapulan noutoa. Sehän noutaa ainakin teoriassa kaikenlaista, mutta vain jos se itse haluaa. Noutokapulaa se ei ole suostunut kertaakaan kantamaan. Vaikka se kantaa leluja ja kaikenlaista minkä se katsoo leluksi, se ei ole kovinkaan herkästi ottamassa suuhunsa mitään. Tähän löytyi video jossa annettiin hyvä vinkki. Ideana on tarjota koiralle vaikkapa herkkutikku, jonka se ottaa suuhunsa. Heti kun näin tapahtuu, naksautus ja palkka. Tätä toistetaan niin kauan kunnes koira ymmärtää että palkka tulee kun se ottaa tikun suuhunsa. Ja tietty jossain vaiheessa se vaihdetaan sitten vaikka kapulaan, leluun tai muuhun mitä koira sitten ottaa suuhunsa. Ensimmäinen treeni tehtiin eilen mutta hieman vaati hienosäätöä ennen kuin saatiin homma toimimaan. Tarjoamani namit nimittäin menivät selvästi purutikun ohi eikä koiraa kiinnostanut ottaa sitä suuhunsa. Vaihdoin tikun pehmeisiin supernamitikkuihin mutta näiden ongelmana taas oli se että koira nappasi tikun suuhunsa eikä päästänyt irti ja rikkoi tikun. Pitäisi löytää siis jotain näiden kahden väliltä, eli kova ja kestävämpi kuin pehmeä herkkutikku mutta kiinnostavampi kuin tylsä purutikku. Pääsimme kuitenkin sen verran alkuun että uskoisin seuraavan harjoituskerran olevan vähän helpompi.
Olen pitänyt Bellaa vapaana niin paljon kuin mahdollista. En halua että Bellan kanssa joudun samalla tavalla jännittämään kuin Pörrin kanssa, eli en pysty luottamaan siihen että se varmasti tulee kutsusta luokse. Tähän asti Bella on ollut hyvin varma tilanteessa kuin tilanteessa. Olisikohan ollut kaksi eri kertaa kun se ei ole tullut luokse kutsusta, toisena kertana pyysin sen ohittamaan polun varressa seisovia lapsia joita se pelkäsi ja toisena kertana edessämme on kävellyt aivan vastustamaton mummo joka Bellan oli nyt vain nähtävä lähempää. Näihin tilanteisiin en laske niitä kertoja kun se on vaikka jalkojen välistä karannut ulos eikä ole tullut kutsusta takaisin, koska se tilanne on vähän toisenlainen. Nyt puhun siitä kun koira on lenkillä tai muussa julkisessa paikassa vapaana. Joitain kertoja on kun se on tullut pienellä viiveellä, mutta kuitenkin tullut. Toimivin käsky on ollut "odota" joka tarkoittaa "ei yhtään askelta eteenpäin, odota siinä tai tule luokse". Luoksetulokäskyistä suunnittelin alunperin että "tänne" olisi ollut se ehdoton ultimatekäsky jota totellaan aina, mutta nyt näyttäisi siltä että lähempänä tuota olisi "tule". Parhaiten tuon käyttäytymistä näissä tilanteissa kuvaa oikein kiltin lapsen käytös, joka haluaa totella ja tehdä aina oikein mutta jonka uteliaisuus vie välillä vallan. "Jos ihan vähän vain katson ja sitten tulen". On tuo kyllä kiltti tyttö. Aina yrittää olla mieliksi mutta ei mielistele.
Huomenna onkin jännä päivä, sillä ajattelin mennä suurempaan yleisötapahtumaan pyörimään Bellan kanssa, että tulee sellainenkin tilanne sitten tutuksi. Tähän asti ollaan käyty mm. juna-asemalla ihmisjoukossa eikä ole ollut mitään ongelmia, joten en odota että nytkään tulisi. Tarkkailen koiran käytöstä ja sen perusteella sitten katson kauanko siellä ollaan ja mitä kaikkea tehdään.
Olen alusta asti seuraillut kuinka Bella nostaa lenkillä oikeaa takajalkaansa ylös, ottaa askeleen tai pari kolmella jalalla ja laskee jalan sitten alas ja jatkaa normaalisti. Olen pitänyt tätä jonain hassuna pikkukoiran juttuna koska koira ei osoita minkäänlaista merkkiä kivusta tai muusta epäilyttävästä. Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään että olisiko kyse sittenkin jostain muusta ja lauantaina sitten mennään tutkituttamaan polvet ettei niissä vain ole mitään vialla. Täytyy toivoa että kaikki menee hyvin eikä mitään kamalaa löydy. Saadaan sitten kesä viettää rauhassa juosten ja pomppien. Erityisen tärkeää tämä on siksikin että olemme löytäneet uuden harrastuksen, koirafrisbeen. Olemme nyt kolme kertaa käyneet kentällä heittelemässä muutamia heittoja ja Bella tykkää aivan hirveästi juosta kiekon perässä. Laitoin tilaukseen muutaman koirafrisbeen jotta päästään kunnolla heittelemään kesän aikana.
Olen jonkin aikaa pähkäillyt sen kanssa kuinka saisin Bellalle opetettua kapulan noutoa. Sehän noutaa ainakin teoriassa kaikenlaista, mutta vain jos se itse haluaa. Noutokapulaa se ei ole suostunut kertaakaan kantamaan. Vaikka se kantaa leluja ja kaikenlaista minkä se katsoo leluksi, se ei ole kovinkaan herkästi ottamassa suuhunsa mitään. Tähän löytyi video jossa annettiin hyvä vinkki. Ideana on tarjota koiralle vaikkapa herkkutikku, jonka se ottaa suuhunsa. Heti kun näin tapahtuu, naksautus ja palkka. Tätä toistetaan niin kauan kunnes koira ymmärtää että palkka tulee kun se ottaa tikun suuhunsa. Ja tietty jossain vaiheessa se vaihdetaan sitten vaikka kapulaan, leluun tai muuhun mitä koira sitten ottaa suuhunsa. Ensimmäinen treeni tehtiin eilen mutta hieman vaati hienosäätöä ennen kuin saatiin homma toimimaan. Tarjoamani namit nimittäin menivät selvästi purutikun ohi eikä koiraa kiinnostanut ottaa sitä suuhunsa. Vaihdoin tikun pehmeisiin supernamitikkuihin mutta näiden ongelmana taas oli se että koira nappasi tikun suuhunsa eikä päästänyt irti ja rikkoi tikun. Pitäisi löytää siis jotain näiden kahden väliltä, eli kova ja kestävämpi kuin pehmeä herkkutikku mutta kiinnostavampi kuin tylsä purutikku. Pääsimme kuitenkin sen verran alkuun että uskoisin seuraavan harjoituskerran olevan vähän helpompi.
Olen pitänyt Bellaa vapaana niin paljon kuin mahdollista. En halua että Bellan kanssa joudun samalla tavalla jännittämään kuin Pörrin kanssa, eli en pysty luottamaan siihen että se varmasti tulee kutsusta luokse. Tähän asti Bella on ollut hyvin varma tilanteessa kuin tilanteessa. Olisikohan ollut kaksi eri kertaa kun se ei ole tullut luokse kutsusta, toisena kertana pyysin sen ohittamaan polun varressa seisovia lapsia joita se pelkäsi ja toisena kertana edessämme on kävellyt aivan vastustamaton mummo joka Bellan oli nyt vain nähtävä lähempää. Näihin tilanteisiin en laske niitä kertoja kun se on vaikka jalkojen välistä karannut ulos eikä ole tullut kutsusta takaisin, koska se tilanne on vähän toisenlainen. Nyt puhun siitä kun koira on lenkillä tai muussa julkisessa paikassa vapaana. Joitain kertoja on kun se on tullut pienellä viiveellä, mutta kuitenkin tullut. Toimivin käsky on ollut "odota" joka tarkoittaa "ei yhtään askelta eteenpäin, odota siinä tai tule luokse". Luoksetulokäskyistä suunnittelin alunperin että "tänne" olisi ollut se ehdoton ultimatekäsky jota totellaan aina, mutta nyt näyttäisi siltä että lähempänä tuota olisi "tule". Parhaiten tuon käyttäytymistä näissä tilanteissa kuvaa oikein kiltin lapsen käytös, joka haluaa totella ja tehdä aina oikein mutta jonka uteliaisuus vie välillä vallan. "Jos ihan vähän vain katson ja sitten tulen". On tuo kyllä kiltti tyttö. Aina yrittää olla mieliksi mutta ei mielistele.
Huomenna onkin jännä päivä, sillä ajattelin mennä suurempaan yleisötapahtumaan pyörimään Bellan kanssa, että tulee sellainenkin tilanne sitten tutuksi. Tähän asti ollaan käyty mm. juna-asemalla ihmisjoukossa eikä ole ollut mitään ongelmia, joten en odota että nytkään tulisi. Tarkkailen koiran käytöstä ja sen perusteella sitten katson kauanko siellä ollaan ja mitä kaikkea tehdään.
Kommentit