Treenailua ja matkailua
Täällä taas on varasteltu ruokaa ja sen seurauksena siivoiltu kurakakkoja pois lattialta. Kiitti, Pörri! Mutta että taas on itsellä niin typerä olo. Tämäkin taas johtui siitä ajattelusta että "kun ei se ennenkään..." Joopajoo... *päätäseinään*
Mutta jotain hyvääkin. Meillä on Bellan kanssa treenailtu paljon ja koira edistyy kohisten. Edistyisi tosin vielä enemmän jos minä en koheltaisi omiani, mutta arkitottelevaisuus alkaa kohta olemaan aika hyvällä mallilla. Ne käskyt mitä itse käytän koirilla päivittäin alkavat olla jo opittuna ja kyllähän tuo tottelee lähes aina. Luoksetulon kanssa on ollut jonkin verran ongelmia niissä tilanteissa joissa koira luulee että luoksetulosta seuraa jotain ikävää, mutta ei esimerkiksi silloin jos lenkillä koiran vapaanaollessa kutsun sitä luokse. Sain siskolta kevythäkin ja ollaan treenattu sinne menemistä ja siellä olemista, ajatellen että myöhemmin olisi se turvapaikka jonka voisi ottaa mukaan. Tänään se tuli tositestaukseen kun Pörri oli kakannut lattialle ja Bella pelkäsi ilmeisesti että huudothan siitä tulee. Se oli mennyt häkkiinsä piilottelemaan kun mies tuli kotiin eikä ollut tullut edes morjestamaan. Minä olin vain tyytyväinen kun pitää häkkiä turvapaikkana, vaikka nyt tietenkään itse piilottelu ei olisi tarpeen ollutkaan.
Ollaan tehty nyt aika paljon noiden muutamien koirakirjojen ohjeistuksella kaikenlaista. On hirmu hauskaa kun on pieniä tehtäviä joita saa tehdä ja opetella yhdessä. Tänään syötiin iltaruoka niin että treenattiin hyvään seuraamiseen joskus johtavia asioita, kuten kontaktia ja sitä ettei saa hyppiä kun liikutaan. Lenkillä taas testailtiin kaunista hihnakäytöstä, myöskin silloin kun tekisi mieli vetää hihnassa kotiinpäin. Sellaisia "jokapäiväisiä" treenattavia ovat nyt olleet istuminen, maahanmeno, sivulletulo ja seuraaminen. Eivät siis mitään oikeasti joka päivä treenattavia, mutta sellaiset pääjutut mitä treenataan. Sivulletulon Bella alkaa hahmottamaan aika hyvin, tosin asento jää aika kauas tai vinoon. Kosketuskepillä voisi saada asentoa paremmaksi mutta ensin pitäisi treenata se koheltaminen pois. Koira hyppii ja riekkuu päästäkseen kepin luokse. Istuminen sujuu liikkeistä parhaiten, enemmänkin treenataan sitä että ne jalat myös pysyisivät maassa. Jos koira on oikein innoissaan tekemässä, se liikkuu istumisasennossa taaksepäin. Maahan-käsky on oikeasti harjoiteltava ihan uusiksi. Koira tuntuu seuraavan vain kättä eikä ymmärrä käskyä ollenkaan. Nyt kun ollaan treenailtu asiaa, menee edelleen hetki ennen kuin käskysana muistuu mieleen, mutta se on alkanut löytymään paljon paremmin. Seuraaminen menee paljon paremmin kuin alunperin odotin, Bella lähtee perusasennosta seuraamaan ja istuu heti kun pysähdytään. Mutta se pomppiminen voisi jäädä kyllä pois joten sitä ollaan treenailtu.
Tehtiin tuossa reissu Jyväskyläänkin ja otin Bellan taas seuraneidiksi mukaan. Tällä kertaa mentiin bussilla joka oli kyllä aika hurjan jännä aluksi. Oli se kyllä jännä minunkin mielestäni koska se heilui ja kolisi hirveästi eikä kuski tuntunut aina pysyvän viivojen sisällä. Jälleen kerran Bella tyytyi kohtaloonsa ja nökötti enemmän tai vähemmän tyytyväisenä viereisellä penkillä. Perillä se muisti siskon asunnon ja isot koirat viime reissulta ja oli heti paljon reippaampi kuin mitä viimeksi. Tutki paikat iloisesti eikä pelännyt isompiaan yhtään.
Bella on kyllä paljon rauhallisempi kyläillessä kuin mitä se on kotona. Aika meni makoillessa ja ruokaa kerjätessä. Tehtiin lauantaina pidempi kauppareissu ja otettiin sitten puudeli mukaan ettei sen tarvitse isompien kanssa jäädä yksin. Koko reissun ajan se nökötti kiltisti autonpenkillä kun minä kiersin kaupasta kauppaan siskon ja äipän kanssa. Eläinkauppaan se pääsi mukaan ja se oli ehdottomasti lempparia! Häntä vain heilui kun se viipotti hyllynväleissä ja tutki paikkoja. Ihmiset ihastelivat söpöläistä ja halusivat rapsuttaa eikä Bella pelännyt oikeastaan yhtään vieraita ihmisiä. Ihan mahtavaa! Se sai kaupasta valita itselleen herkut ja pallohyllyltä sitä ei meinannut saada pois ollenkaan. Bella valitsi itselleen pinkin umpikumisen jalkapallon. Ihan hyvä valinta, kun kerran jalkapalloperheessä ollaan.
Sunnuntaina tehtiin pitkä metsälenkki kolmen ison koiran kanssa. Siskon koirien lisäksi mukana oli nuori labradorinarttu Lilja joka oli heti sitä mieltä että nyt oli mukana ihana kaveri! Bella ei ollut aivan samaa mieltä tunkeilevasta mustasta mutta enemmänkin oli taas sitä mieltä että "kaikki hyvin jos vain jätät mut rauhaan". Alkuhäsellyksen jälkeen koko reuhka meni sulassa sovussa ja pieninkin pysyi hyvin isojen vauhdissa.
Lenkin jälkeen Bellasta yritettiin tehdä noutajaa. Bella oli sitä mieltä että noutokapula on ehdottoman hauska juttu. Mutta eihän sitä nyt omistajalle asti tarvitse tuoda, eihän? Ensimmäistä kertaa jätin Bellan myös vieraaseen paikkaan kun itse lähdin muualle, kun kävin messuilemassa ja jätin koiran siskolle. Kuulemma oli istunut jonkin aikaa ovella ihmettelemässä mutta tullut sitten siskon viereen nukkumaan.
Tulomatka sujui jälleen kerran paremmin kuin menomatka. Bussi tosin oli paljon kivempi ja nyt istuttiin etupenkillä josta näki hyvin joka puolelle. Tarkasti Bella seurasi kaikki jotka tulivat bussiin tai jäivät pois mutta muuten se vain nökötti penkillä. Perillä bussikuski kehui kuinka mahdottoman kiltti koira minulla on kun jaksoi koko matkan olla noin kiltisti.
Julistin myös sisolle, äipälle ja Bellan entiselle omistajalle että koira jää meille, joten nyt se on sitten virallista. Minulla on virallisesti kaksi koiraa.
Mutta jotain hyvääkin. Meillä on Bellan kanssa treenailtu paljon ja koira edistyy kohisten. Edistyisi tosin vielä enemmän jos minä en koheltaisi omiani, mutta arkitottelevaisuus alkaa kohta olemaan aika hyvällä mallilla. Ne käskyt mitä itse käytän koirilla päivittäin alkavat olla jo opittuna ja kyllähän tuo tottelee lähes aina. Luoksetulon kanssa on ollut jonkin verran ongelmia niissä tilanteissa joissa koira luulee että luoksetulosta seuraa jotain ikävää, mutta ei esimerkiksi silloin jos lenkillä koiran vapaanaollessa kutsun sitä luokse. Sain siskolta kevythäkin ja ollaan treenattu sinne menemistä ja siellä olemista, ajatellen että myöhemmin olisi se turvapaikka jonka voisi ottaa mukaan. Tänään se tuli tositestaukseen kun Pörri oli kakannut lattialle ja Bella pelkäsi ilmeisesti että huudothan siitä tulee. Se oli mennyt häkkiinsä piilottelemaan kun mies tuli kotiin eikä ollut tullut edes morjestamaan. Minä olin vain tyytyväinen kun pitää häkkiä turvapaikkana, vaikka nyt tietenkään itse piilottelu ei olisi tarpeen ollutkaan.
Ollaan tehty nyt aika paljon noiden muutamien koirakirjojen ohjeistuksella kaikenlaista. On hirmu hauskaa kun on pieniä tehtäviä joita saa tehdä ja opetella yhdessä. Tänään syötiin iltaruoka niin että treenattiin hyvään seuraamiseen joskus johtavia asioita, kuten kontaktia ja sitä ettei saa hyppiä kun liikutaan. Lenkillä taas testailtiin kaunista hihnakäytöstä, myöskin silloin kun tekisi mieli vetää hihnassa kotiinpäin. Sellaisia "jokapäiväisiä" treenattavia ovat nyt olleet istuminen, maahanmeno, sivulletulo ja seuraaminen. Eivät siis mitään oikeasti joka päivä treenattavia, mutta sellaiset pääjutut mitä treenataan. Sivulletulon Bella alkaa hahmottamaan aika hyvin, tosin asento jää aika kauas tai vinoon. Kosketuskepillä voisi saada asentoa paremmaksi mutta ensin pitäisi treenata se koheltaminen pois. Koira hyppii ja riekkuu päästäkseen kepin luokse. Istuminen sujuu liikkeistä parhaiten, enemmänkin treenataan sitä että ne jalat myös pysyisivät maassa. Jos koira on oikein innoissaan tekemässä, se liikkuu istumisasennossa taaksepäin. Maahan-käsky on oikeasti harjoiteltava ihan uusiksi. Koira tuntuu seuraavan vain kättä eikä ymmärrä käskyä ollenkaan. Nyt kun ollaan treenailtu asiaa, menee edelleen hetki ennen kuin käskysana muistuu mieleen, mutta se on alkanut löytymään paljon paremmin. Seuraaminen menee paljon paremmin kuin alunperin odotin, Bella lähtee perusasennosta seuraamaan ja istuu heti kun pysähdytään. Mutta se pomppiminen voisi jäädä kyllä pois joten sitä ollaan treenailtu.
Tehtiin tuossa reissu Jyväskyläänkin ja otin Bellan taas seuraneidiksi mukaan. Tällä kertaa mentiin bussilla joka oli kyllä aika hurjan jännä aluksi. Oli se kyllä jännä minunkin mielestäni koska se heilui ja kolisi hirveästi eikä kuski tuntunut aina pysyvän viivojen sisällä. Jälleen kerran Bella tyytyi kohtaloonsa ja nökötti enemmän tai vähemmän tyytyväisenä viereisellä penkillä. Perillä se muisti siskon asunnon ja isot koirat viime reissulta ja oli heti paljon reippaampi kuin mitä viimeksi. Tutki paikat iloisesti eikä pelännyt isompiaan yhtään.
Sunnuntaina tehtiin pitkä metsälenkki kolmen ison koiran kanssa. Siskon koirien lisäksi mukana oli nuori labradorinarttu Lilja joka oli heti sitä mieltä että nyt oli mukana ihana kaveri! Bella ei ollut aivan samaa mieltä tunkeilevasta mustasta mutta enemmänkin oli taas sitä mieltä että "kaikki hyvin jos vain jätät mut rauhaan". Alkuhäsellyksen jälkeen koko reuhka meni sulassa sovussa ja pieninkin pysyi hyvin isojen vauhdissa.
Tulomatka sujui jälleen kerran paremmin kuin menomatka. Bussi tosin oli paljon kivempi ja nyt istuttiin etupenkillä josta näki hyvin joka puolelle. Tarkasti Bella seurasi kaikki jotka tulivat bussiin tai jäivät pois mutta muuten se vain nökötti penkillä. Perillä bussikuski kehui kuinka mahdottoman kiltti koira minulla on kun jaksoi koko matkan olla noin kiltisti.
Julistin myös sisolle, äipälle ja Bellan entiselle omistajalle että koira jää meille, joten nyt se on sitten virallista. Minulla on virallisesti kaksi koiraa.
Kommentit