Bella ja kaverit
Ollaan Bellan kanssa tavattu uusia kavereita tässä muutaman päivän aikana. Pari päivää sitten kävimme moikkaamassa kaverin lapinkoiraa. Kaveri oli hieman raju otteissaan ja läpsi pientä puudelia tassulla, joten Bella ei oikein innostunut leikkimään. Loppuvaiheessa Bella oli niin monta näpsimishyökkäystä tehnyt kaveria kohti että se väistyi jo kun pienempi katsoikin siihen. Harjoiteltiin vähän uusien ihmistenkin tapaamista ja kaverini miehensä kanssa antoivat pari namia Bellalle ja heittelivät palloa. Tunnin verran pihalla seisoskeltuamme alkoi tulla kylmä ja siirryimme sisätiloihin. Sisällä Bella ei juurikaan tutkinut paikkoja, oli vain minun lähelläni. Ja jälleen kerran jos toinen koira tuli lähelle, se näpsäisi tätä.
Mitäpä tästä kerrasta ajattelisi. Olen edelleenkin yllättynyt positiivisesti siitä että tuo ei lamaannu vaikka pelkääkin jotain, vaan pysyy toimintakykyisenä. Sitten niihin huonoihin puoliin, jotka tuosta ylläolevasta tekstistä tulevatkin jo selväksi. Bella näpsii ja näykkii toisia koiria jos nämä tunkevat liian lähelle. Se ei edes yrittänyt tutustua toiseen koiraan eikä antanut tämän tutustua kunnolla itseensä. Tuli hyvin selväksi että se halusi olla vain ihmisten kanssa ja leikkiä ihmisten leikkejä. Merkkejä huonosta sosialistamisesta ja muuten liian vähäisestä koiraseurasta vai vain vääränlainen leikkikaveri? Myöskin mietin sitä olisiko Pörrin seura muuttanut Bellan käytöstä, sehän ei ollut nyt mukana.
Tätä lähdemme nyt selvittämään ja heti seuraavaksi päiväksi varasin seuraavan kaverin lenkkikaveriksi. Aluksi mukaan piti lähteä tiibetinspanieli jotta olisin ehkä nähnyt onko kyse vain edellisen kaverin isossa koossa, muta suunnitelma muuttui ja mukaan lähtikin sitten nuori belgianpaimenkoira, Gabby. Hihnassa mentiin aluksi eikä Bella oikein uskaltanut mennä koiran luokse. Pörri kyllä yllätti ja olisi leikkinyt toisen kanssa. Eihän Pörri leiki?! Vapaaksi päästyään koirat pääsivät paremmin toistensa luokse. Gabby oli heti sitä mieltä että Bella on maailman paras leikkikaveri ja yritti haastaa tätä mukaan riehumiseen. Bella ei oikein innostunut ison ja pelottavan koiran leikkiyrityksistä, mutta kovasti toinen vain jatkoi yrittämistä. Se väisti pienempäänsä juostessa mutta roikkui koko ajan Bellan kimpussa ja väkisinhän se pieni jäi välillä alle. Bella alkoi kitinän ja ajoittaisen vinkaisemisen vaikka toinen ei edes koskenut siihen, mutta näpsimistä en huomannut. Pitkän metsälenkin aikana Gabbyn kiinnostus kirppuun laantui hieman ja koirat menivät sulassa sovussa peräkkäin. Taaskaan Bella ei pelännyt niin paljoa että olisi lopettanut toiminnan eikä se kiehnännyt minun jaloissani. Se toimi itsenäisesti isosta, sitkeästä ahdistelijasta huolimatta. Se ei myöskään ottanut suurta tukea Pörristä. Enemmänkin se tuntui ajattelevan että "antakaa minun vain olla niin pääsen tämän lenkin tekemään". Lenkin lopuksi Gabby oli hihnassa ja B&P vapaana. Bella meni Pörrin vieressä kuten normaalistikin eikä kumpikaan juurikaan kiinnittänyt huomiota vierailevaan tähteen.
Mielenkiintoinen pieni koira. Pelkää ja on arka mutta pystyy pelosta huolimatta työskentelemään itsenäisesti ja olemaan käskyn alla. Ei mene avoimesti vieraiden ihmisten luokse, mutta on kiinnostunut näistä ja ottaa herkun kyllä mielellään vieraaltakin jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Se ei lähde vieraiden koirien haukkumiseen mukaan vaikka itse välillä haukahtelee pelottavat asiat.
Tänään sitten tutustuttiin kaneihin, ensimmäistä kertaa niin että sekä kanit että Bella olivat vapaana asunnossa. Olen miettinyt tässä muutaman päivän kuinka tämä olisi paras aloittaa koska kanihuone on tuolla ulko-oven luona, sitten tulee eteinen ja olohuone. Itse haluaisin olla olohuoneessa koiran kanssa jotta kanit voisivat tulla vapaasti eteiseen ja siitä olohuoneeseen, mutta olohuoneesta taas ei näy kanihuoneelle jos olen sohvalla. Tietysti voisin olla vaikka olohuoneen lattialla ja nähdä siitä mitä tapahtuu. Nyt kuitenkin päätin ottaa namit avuksi ja laukoa niitä tasaiseen tahtiin koiran suuhun, erityisesti silloin kun kani on näkyvissä. Koira näki kanit mutta keskittyi nameihin enemmän, joten siirryin seuraavaan vaiheeseen. Annoin kaikille pienen leivänpalan. Bella söi omaansa ja kani tuli ihan vierestä hakemaan oman palasensa. Jälleen kaikki hyvin. Lopulta siirryin itse olohuoneen sohvalle ja annoin koiran olla käytännössä vapaasti, ainoastaan jos se yritti mennä eteiseen, kutsuin sen luokse. Se meni pari kertaa kanihuoneen ovelle josta komensin sen heti pois. Päivän tavoite saavutettu, yhtäkään takaa-ajoa ei tullut ja Bella tuli minun luokseni kaneista huolimatta. Vielä on matkaa siihen että se ymmärtää ettei kaneihin saa koskea mutta alku näyttää lupaavalta.
Nyt sitten vain toivomaan ettei pienen maha mennyt sekaisin kaikesta tuosta kanasta minkä sille annoin herkkuna.
Mitäpä tästä kerrasta ajattelisi. Olen edelleenkin yllättynyt positiivisesti siitä että tuo ei lamaannu vaikka pelkääkin jotain, vaan pysyy toimintakykyisenä. Sitten niihin huonoihin puoliin, jotka tuosta ylläolevasta tekstistä tulevatkin jo selväksi. Bella näpsii ja näykkii toisia koiria jos nämä tunkevat liian lähelle. Se ei edes yrittänyt tutustua toiseen koiraan eikä antanut tämän tutustua kunnolla itseensä. Tuli hyvin selväksi että se halusi olla vain ihmisten kanssa ja leikkiä ihmisten leikkejä. Merkkejä huonosta sosialistamisesta ja muuten liian vähäisestä koiraseurasta vai vain vääränlainen leikkikaveri? Myöskin mietin sitä olisiko Pörrin seura muuttanut Bellan käytöstä, sehän ei ollut nyt mukana.
Tätä lähdemme nyt selvittämään ja heti seuraavaksi päiväksi varasin seuraavan kaverin lenkkikaveriksi. Aluksi mukaan piti lähteä tiibetinspanieli jotta olisin ehkä nähnyt onko kyse vain edellisen kaverin isossa koossa, muta suunnitelma muuttui ja mukaan lähtikin sitten nuori belgianpaimenkoira, Gabby. Hihnassa mentiin aluksi eikä Bella oikein uskaltanut mennä koiran luokse. Pörri kyllä yllätti ja olisi leikkinyt toisen kanssa. Eihän Pörri leiki?! Vapaaksi päästyään koirat pääsivät paremmin toistensa luokse. Gabby oli heti sitä mieltä että Bella on maailman paras leikkikaveri ja yritti haastaa tätä mukaan riehumiseen. Bella ei oikein innostunut ison ja pelottavan koiran leikkiyrityksistä, mutta kovasti toinen vain jatkoi yrittämistä. Se väisti pienempäänsä juostessa mutta roikkui koko ajan Bellan kimpussa ja väkisinhän se pieni jäi välillä alle. Bella alkoi kitinän ja ajoittaisen vinkaisemisen vaikka toinen ei edes koskenut siihen, mutta näpsimistä en huomannut. Pitkän metsälenkin aikana Gabbyn kiinnostus kirppuun laantui hieman ja koirat menivät sulassa sovussa peräkkäin. Taaskaan Bella ei pelännyt niin paljoa että olisi lopettanut toiminnan eikä se kiehnännyt minun jaloissani. Se toimi itsenäisesti isosta, sitkeästä ahdistelijasta huolimatta. Se ei myöskään ottanut suurta tukea Pörristä. Enemmänkin se tuntui ajattelevan että "antakaa minun vain olla niin pääsen tämän lenkin tekemään". Lenkin lopuksi Gabby oli hihnassa ja B&P vapaana. Bella meni Pörrin vieressä kuten normaalistikin eikä kumpikaan juurikaan kiinnittänyt huomiota vierailevaan tähteen.
Mielenkiintoinen pieni koira. Pelkää ja on arka mutta pystyy pelosta huolimatta työskentelemään itsenäisesti ja olemaan käskyn alla. Ei mene avoimesti vieraiden ihmisten luokse, mutta on kiinnostunut näistä ja ottaa herkun kyllä mielellään vieraaltakin jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Se ei lähde vieraiden koirien haukkumiseen mukaan vaikka itse välillä haukahtelee pelottavat asiat.
Tänään sitten tutustuttiin kaneihin, ensimmäistä kertaa niin että sekä kanit että Bella olivat vapaana asunnossa. Olen miettinyt tässä muutaman päivän kuinka tämä olisi paras aloittaa koska kanihuone on tuolla ulko-oven luona, sitten tulee eteinen ja olohuone. Itse haluaisin olla olohuoneessa koiran kanssa jotta kanit voisivat tulla vapaasti eteiseen ja siitä olohuoneeseen, mutta olohuoneesta taas ei näy kanihuoneelle jos olen sohvalla. Tietysti voisin olla vaikka olohuoneen lattialla ja nähdä siitä mitä tapahtuu. Nyt kuitenkin päätin ottaa namit avuksi ja laukoa niitä tasaiseen tahtiin koiran suuhun, erityisesti silloin kun kani on näkyvissä. Koira näki kanit mutta keskittyi nameihin enemmän, joten siirryin seuraavaan vaiheeseen. Annoin kaikille pienen leivänpalan. Bella söi omaansa ja kani tuli ihan vierestä hakemaan oman palasensa. Jälleen kaikki hyvin. Lopulta siirryin itse olohuoneen sohvalle ja annoin koiran olla käytännössä vapaasti, ainoastaan jos se yritti mennä eteiseen, kutsuin sen luokse. Se meni pari kertaa kanihuoneen ovelle josta komensin sen heti pois. Päivän tavoite saavutettu, yhtäkään takaa-ajoa ei tullut ja Bella tuli minun luokseni kaneista huolimatta. Vielä on matkaa siihen että se ymmärtää ettei kaneihin saa koskea mutta alku näyttää lupaavalta.
Nyt sitten vain toivomaan ettei pienen maha mennyt sekaisin kaikesta tuosta kanasta minkä sille annoin herkkuna.
Kommentit