Yökylässä
Taas saatiin pieni karvainen vieras kun Bella tuli meille yökyläilemään. Omistajat eivät ehdi tässä parina päivänä viemään koiraa ulos joten tänne vain joukon jatkoksi. Kyllä ei taas voi kuin ihmetellä miten mahtava otus tuo on. Se on aina iloinen ja elää täysillä ihan koko ajan. Tietysti niin hyvässä kuin pahassakin, sillä virtaahan tuolla riittää. Energiataso on kotona päästetty nousemaan sellaisiin lukemiin ettei koira välttämättä osaa rauhoittua. Toisaalta, epäilisin sitäkin ettei se ole saanut tarpeeksi aivotyötä ja liikuntaa johon se olisi kaiken tuon energian saanut purettua. Koira kyllä keksii tekemistä jos kukaan ei leiki sen kanssa. Pallo pallo pallo pallo pallo...
Jos kukaan ei huomioi Bellaa, se kyllä pistää ihmiset huomaamaan sen. Jos olen sohvalla, se tuo pallon sohvalle niin ettei itse saa sitä siitä enää pois. Ihmisen on (Bellan mielestä) pakko antaa pallo hänelle, mieluiten heittäen. Kotonaan tekee sitä että vierittää lelun tai pallon tarkoituksella sohvan alle ja jää vikisemään sitä niin kauan kunnes joku tulee ja kaivaa lelun pois. Ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan. Tällainen käytös toistuu ihan niin kauan kuin ihminen vain viitsii lelua koiralle antaa, aina niin pitkälle että koira itse on aivan näännyksissä. On siis aika selvää että ihmisen tulee olla se joka määrää mitä leikitään ja koska, sillä tuo koira leikkii itsensä ihan loppuun. Pallo on ehdottomasti se superpalkka ihan mistä vain. Pallolla saa myös sitä minun kaipaamaani nopeutta koiraan, sillä herkun kanssa koirasta tulee pohdiskeleva ja tuumaileva hidastelija.
Lenkit menivät aika tavanomaisesti. En lähtenyt erityisemmin testailemaan mitään tai tekemään mitään sen kummempaa, kunhan vain hömpöteltiin vapaana pari peruslenkkiä. Perus luoksetuloa testailitiin eri tilanteissa ja mentiin tarkoituksella niitä "pelottavampia" reittejä. Ei mitään ongelmia. Vähänkö olen ylpeä noista molemmista kun vapaanaollessa vastaan tuli koira ja tulivat silti luokse pyydettäessä. On kyllä pakko ihmetellä miksei tuolle ole hankittu ulkoiluhaalaria, sillä turkki kerää lunta itseensä ja karva menee helposti takkuun kun jää märäksi.
Niitä ihmisiäkin päästiin Bellan kanssa katsomaan kun vastaantulevat pitivät tuota niin hauskana parivaljakkona. Erityistä hilpeyttä vastaantulijoissa herätti se kun B kantoi itseään paljon suurempaa keppiä parin kilometrin matkan. Bella menee ihmisten luokse mielellään ja iloisena, mutta rupeaa jännittämään lähempänä etenkin jos ihminen yrittää ottaa kontaktia siihen. Siis lisää ihmisiä, erilaisia ihmisiä, kivoja ihmisiä ja näin aluksi, paikallaanolevia ihmisiä. Tai sitten palloa heitteleviä ihmisiä. Ne on aina kivoja.
Tänään otettiin ensimmäistä kertaa tempputreeniä, tai ainakin jotain sellaista muistuttavaa. Samalla testailin mitä koira osaa. Istu menee ihan hyvin, mutta maahan-käsky kaikuu aika lailla kuuroille korville ilman käsiapua. Seiso-käskyä se ei osaa ollenkaan. Näitä tehtiin muutama kerta käsiavusteisesti. Palkkaus pallolla. Kontakti pysyi oikein hyvin koko pikkutreenin ajan. Alla pieni videopätkä treenistä, tosin kamera oli vähän hassusti sijoitettu joten koiraa ei näy kyllä kokonaan. Mutta idea tulee selville.
Jos kukaan ei huomioi Bellaa, se kyllä pistää ihmiset huomaamaan sen. Jos olen sohvalla, se tuo pallon sohvalle niin ettei itse saa sitä siitä enää pois. Ihmisen on (Bellan mielestä) pakko antaa pallo hänelle, mieluiten heittäen. Kotonaan tekee sitä että vierittää lelun tai pallon tarkoituksella sohvan alle ja jää vikisemään sitä niin kauan kunnes joku tulee ja kaivaa lelun pois. Ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan. Tällainen käytös toistuu ihan niin kauan kuin ihminen vain viitsii lelua koiralle antaa, aina niin pitkälle että koira itse on aivan näännyksissä. On siis aika selvää että ihmisen tulee olla se joka määrää mitä leikitään ja koska, sillä tuo koira leikkii itsensä ihan loppuun. Pallo on ehdottomasti se superpalkka ihan mistä vain. Pallolla saa myös sitä minun kaipaamaani nopeutta koiraan, sillä herkun kanssa koirasta tulee pohdiskeleva ja tuumaileva hidastelija.
Lenkit menivät aika tavanomaisesti. En lähtenyt erityisemmin testailemaan mitään tai tekemään mitään sen kummempaa, kunhan vain hömpöteltiin vapaana pari peruslenkkiä. Perus luoksetuloa testailitiin eri tilanteissa ja mentiin tarkoituksella niitä "pelottavampia" reittejä. Ei mitään ongelmia. Vähänkö olen ylpeä noista molemmista kun vapaanaollessa vastaan tuli koira ja tulivat silti luokse pyydettäessä. On kyllä pakko ihmetellä miksei tuolle ole hankittu ulkoiluhaalaria, sillä turkki kerää lunta itseensä ja karva menee helposti takkuun kun jää märäksi.
Niitä ihmisiäkin päästiin Bellan kanssa katsomaan kun vastaantulevat pitivät tuota niin hauskana parivaljakkona. Erityistä hilpeyttä vastaantulijoissa herätti se kun B kantoi itseään paljon suurempaa keppiä parin kilometrin matkan. Bella menee ihmisten luokse mielellään ja iloisena, mutta rupeaa jännittämään lähempänä etenkin jos ihminen yrittää ottaa kontaktia siihen. Siis lisää ihmisiä, erilaisia ihmisiä, kivoja ihmisiä ja näin aluksi, paikallaanolevia ihmisiä. Tai sitten palloa heitteleviä ihmisiä. Ne on aina kivoja.
Tänään otettiin ensimmäistä kertaa tempputreeniä, tai ainakin jotain sellaista muistuttavaa. Samalla testailin mitä koira osaa. Istu menee ihan hyvin, mutta maahan-käsky kaikuu aika lailla kuuroille korville ilman käsiapua. Seiso-käskyä se ei osaa ollenkaan. Näitä tehtiin muutama kerta käsiavusteisesti. Palkkaus pallolla. Kontakti pysyi oikein hyvin koko pikkutreenin ajan. Alla pieni videopätkä treenistä, tosin kamera oli vähän hassusti sijoitettu joten koiraa ei näy kyllä kokonaan. Mutta idea tulee selville.
Kommentit