Vieraiden ihmisten ongelma
Onpas kivaa ollut hömpötellä koiran kanssa viimeaikoina. Ollaan kotona muisteltu vanhoja, jo unohtuneita temppuja ja ihan vain vietetty aikaa yhdessä. Jotain joka unohtuu yllättävän helposti kun koira on kotona monesti niin huomaamaton. Ollaan taisteltu pehmolelusta, etsitty nameja ja painittu. Mutta jotain ongelmiakin on noussut esiin.
Tuossa viikko-pari sitten kävin Pörrin kanssa kaverini luona kylässä. Tarkoituksena oli opettaa kaverin kissoja koiriin mutta hyvin nopeasti selvisikin että minä ja Pörri olimme ne joita piti kouluttaa. Olen alusta asti manannut sitä ettei tuota koiraa voi oikein viedä mihinkään koska se on niin levoton eikä osaa olla kun mennään kotiseinien ulkopuolelle. Kuitenkin, viimeaikoina tuo ongelma on ollut minimaalinen joten en osannut pelätä sitä mitenkään etukäteen. Kaverini luona Pörri muuttui vinkuvaksi stressipalloksi joka ravasi edestakaisin eikä osannut rauhoittua. Huomasin että ahdistuin itse tästä niin paljon että lähes lamaannuin. Mieleen ryöpsähtivät kaikki ne ajatukset jotka olen joutunut joskus tuon kanssa käymään läpi kun se ei mitenkään osannut toimia vieraissa paikoissa. Kyläreissusta jäi varmasti kummallekin huono fiilis.
Eilen yritimme uudestaan. En ole luonne joka luovuttaa kun kerran ei joku onnistu ja nyt oltiin aivan eri asenteella liikkeellä. Viimeksi koiran käytös tuli lopulta kuitenkin täytenä yllätyksenä, sillä tuollaista vouhotusta se ei ole pitänyt vuosiin. Analysoin oman käytökseni ja kuinka muutan sitä ja aseinani naudan mahapullat lähdin yrittämään uudestaan. Ensin kunnon umpimetsässä rämpimistä ja sitten kaverille. Otin jo alusta asti itselleni varmemman asenteen ja käytin koiralle tuttuja käskyjä. Koira ei ollut ollenkaan niin levoton, vaikka se nytkään ei kyllä rauhoittunut paikoilleen. Nyt ei ollut niin paljoa vinkumista mukana ja se keskittyi kuuntelemaan minua kun käskin sitä istumaan. Ei täydellinen reissu mutta koira oli paremmin hallinnassani ja fiilis oli täysin toinen kuin viimeksi. Treeniä siis tässä lisää. Pitää ruveta kyselemään kaikilta että saadaanko tulla käymään.
Toinen ongelmaksi muodostuva asia on luoksetulo silloin kun mukana on muita ihmisiä. Kun olemme kahdestaan, Pörri tottelee suhteellisen hyvin ja tulee luokse käskystä. Mutta heti kun joku muu on mukana, korvat unohtuvat johonkin ja tänne-käskyä saa huutaa kolme-neljäkin kertaa ennen kuin koira oikeasti tulee. Tämäkin käytös muistuttaa paljon siitä ajasta kun koira oli nuorempi eikä tänne-käskyä toteltu jos oli jotain kiinnostavampaa ympärillä. Nyt siis vain enemmän lenkkiä vieraassa seurassa ja namit taas mukaan lenkeille.
Helmikuun tavoitteena on siis vieraat paikat ja ihmiset ja niihin totuttaminen. Taas. Ei tuo kouluttaminen lopu vaikka ikää koiralla on jo paljon. Ja hyvä niin.
Tuossa viikko-pari sitten kävin Pörrin kanssa kaverini luona kylässä. Tarkoituksena oli opettaa kaverin kissoja koiriin mutta hyvin nopeasti selvisikin että minä ja Pörri olimme ne joita piti kouluttaa. Olen alusta asti manannut sitä ettei tuota koiraa voi oikein viedä mihinkään koska se on niin levoton eikä osaa olla kun mennään kotiseinien ulkopuolelle. Kuitenkin, viimeaikoina tuo ongelma on ollut minimaalinen joten en osannut pelätä sitä mitenkään etukäteen. Kaverini luona Pörri muuttui vinkuvaksi stressipalloksi joka ravasi edestakaisin eikä osannut rauhoittua. Huomasin että ahdistuin itse tästä niin paljon että lähes lamaannuin. Mieleen ryöpsähtivät kaikki ne ajatukset jotka olen joutunut joskus tuon kanssa käymään läpi kun se ei mitenkään osannut toimia vieraissa paikoissa. Kyläreissusta jäi varmasti kummallekin huono fiilis.
Eilen yritimme uudestaan. En ole luonne joka luovuttaa kun kerran ei joku onnistu ja nyt oltiin aivan eri asenteella liikkeellä. Viimeksi koiran käytös tuli lopulta kuitenkin täytenä yllätyksenä, sillä tuollaista vouhotusta se ei ole pitänyt vuosiin. Analysoin oman käytökseni ja kuinka muutan sitä ja aseinani naudan mahapullat lähdin yrittämään uudestaan. Ensin kunnon umpimetsässä rämpimistä ja sitten kaverille. Otin jo alusta asti itselleni varmemman asenteen ja käytin koiralle tuttuja käskyjä. Koira ei ollut ollenkaan niin levoton, vaikka se nytkään ei kyllä rauhoittunut paikoilleen. Nyt ei ollut niin paljoa vinkumista mukana ja se keskittyi kuuntelemaan minua kun käskin sitä istumaan. Ei täydellinen reissu mutta koira oli paremmin hallinnassani ja fiilis oli täysin toinen kuin viimeksi. Treeniä siis tässä lisää. Pitää ruveta kyselemään kaikilta että saadaanko tulla käymään.
Toinen ongelmaksi muodostuva asia on luoksetulo silloin kun mukana on muita ihmisiä. Kun olemme kahdestaan, Pörri tottelee suhteellisen hyvin ja tulee luokse käskystä. Mutta heti kun joku muu on mukana, korvat unohtuvat johonkin ja tänne-käskyä saa huutaa kolme-neljäkin kertaa ennen kuin koira oikeasti tulee. Tämäkin käytös muistuttaa paljon siitä ajasta kun koira oli nuorempi eikä tänne-käskyä toteltu jos oli jotain kiinnostavampaa ympärillä. Nyt siis vain enemmän lenkkiä vieraassa seurassa ja namit taas mukaan lenkeille.
Helmikuun tavoitteena on siis vieraat paikat ja ihmiset ja niihin totuttaminen. Taas. Ei tuo kouluttaminen lopu vaikka ikää koiralla on jo paljon. Ja hyvä niin.
Kommentit