Pieni ottaa isommasta tukea
Tänään haettiin taas Bella touhuihin mukaan. Minua jäi vaivaamaan etenkin viime kerran jälkeen se kuinka paljon Bella oikeastaan tukeutuu Pörriin. Hain siis koiran iltalenkille mukaan jotta pääsen testailemaan vaikuttaako Pörrin läsnäolo käyttäytymiseen niin paljon kuin oletin.
Alku lähti kuten ennenkin, koirat menivät rinta rinnan ja Bella seurasi isompaansa aika lailla joka asiassa. Vastaan tuli ihmisiä ja koiria, mutta kumpikaan ei reagoinut niihin mitenkään. Kun olimme kävelleet jo hyvän matkaa, aloitin varsinaiset testaukset. Käskin Pörrin kävelemään takanani jolloin Bella joutui kohtaamaan tilanteet ensin ja tekemään itsenäisesti päätökset kun toinen ei ollut vieressä. Olihan P tietysti tilanteessa mukana mutta Bellalla ei ollut mahdollisuutta nähdä tämän reaktioita. Tällä ei juurikaan tuntunut olevan vaikutusta. Ohitimme rähisevän koirakaksikon niin että B vain katsoi kerran koiriin ja jatkoi sitten niiden ohi. Testailin koirien eri sijoittumisia, mutta millään ei ollut sen erikoisempaa vaikutusta käytökseen. Mutta nyt kun tarkkailin koirien käytöstä paremmin, huomasin että Pörri myöskin käyttäytyy eri tavalla näillä yhteislenkeillä. Se kulkee normaalisti aina kuono maassa mutta nyt se käveli pääasiassa ryhdikkäästi eteenpäin. Vain kun oikein mehukas haju tuli vastaan, kuono laski alas.
Ensimmäinen merkki minkäänlaisesta reagoinnista tuli kun kävelimme vilkkaan tien reunaa jolloin autot suhahtivat lujaa ja yhtäkkisesti ohi n. 1,5 metrin päästä. Tällöin Bella pysähtyi ja väisti yhtäkkistä autoa. Kun auto oli mennyt, ei ollut taas merkkiäkään että mitään erikoista olisi tapahtunut. Koira väisti jokaista läheltä menevää autoa, mutta heti kun siirryimme kauemmas, se ei välittänyt autoista.
Lenkin puolivälissä päästin koirat irti. Pörri päätti unohtaa luoksetulokäskyn (murrr!!!) mutta äkkiä sekin muistui mieleen kun lähdin kävelemään täysin toiseen suuntaan. Jäälläkin käytiin ja oli kyllä todella liukasta! Usein jäällä on lunta joka tallautuu jalan alle ja pitää vähän mutta nyt tuntui että itsekin liukastelin koko ajan. Koirien keskimääräinen jarrutusmatka oli lähempänä viittä metriä. Vapaana Bella seuraa Pörriä ihan koko ajan mutta jos toinen menee liian kauas, Bella pysähtyy katsomaan missä minä olen. Yksin se ei lähde mihinkään.Vapaanaoloaika oli tällä kertaa aika lyhyt, mutta ainakaan sinä aikana ei ollut yhtään mörköä puiden takana.
Loppumatka mentiin valaistua metsätietä. Ympäröivä pimeä metsä sisälsi epäilyksen möröstä, sillä Bellan käytös muuttui hieman ja se tuijotteli kävellessään pimeyteen. Napsautin sen ulos sanomalla vain koiran nimen ja pari iloista sanaa ja möröt hävisivät eikä niitä näkynyt loppulenkin aikana. Hieman pisti hymyilyttämään kun tutusta risteyksestä Bella olisi kääntynyt meille. Koira katsoi minua ihmeissään ja taas pyrki meillepäin. Mutta tällä kertaa suunta oli suoraan kotiin.
Ehkä päällimmäisenä jäi mieleen kuinka vähän kumpikaan koira kiinnittää huomiota ympäristöön kun ovat yhdessä liikkeellä. Eivät erityisen paljoa kiinnitä toisiinsakaan huomiota, kävelevät vain eteenpäin. Kun tässä olen kahdeksan vuotta ulkoiluttanut koiraa joka joko vetää tai haistelee maata niin on omituista mennä niin että koirat ihan vain kävelevät. Olen vähän kahden vaiheilla kuinka hyvää Bellalle tekee käydä näillä yhteislenkeillä. Toisaalta se näkee toisen koiran käyttäytymisen ja ehkä oppii itsekin siitä jotain, toisaalta se ei opi toimimaan itsenäisesti eri tilanteissa koska se tukeutuu niin paljon toiseen koiraan. Se on valheellista itseluottamusta eikä opeta koiraa itsenäiseen työskentelyyn. Myöskin autotiekokeilu paljasti että pelkkä toisen, vahvemman koiran läsnäolo ei poista kaikkia pelon kohteita enkä huomannut juurikaan vaikutusta reaktion voimakkuuteenkaan. Tuossa viimeksi kun Bella oli meillä ja kävimme yhteislenkillä, kävin saman lenkin pelkän Bellan kanssa myöhemmin. Koira kiinnitti paljon enemmän huomiota ympäristöön ja esimerkiksi yhteislenkillä tien varressa ollut iso ja pelottava lumiukko ohitettiin ilman mitään reaktiota. Yksinlenkillä samaa lumiukkoa tuijotettiin kun mentiin ohi.
En ole vielä aloittanut ihmisiin tutustuttamista. Haluan ensin että koira toimii tutuissa ja vieraissa ympäristöissä samanlailla eikä ota ympäristöstä suurta häiriötä. Sitten pitäisi lähteä tutustumaan vastaantulijoihin ja kivoihin ihmisiin jotta jännittäminen vähenisi, ehkä järjestää jonkinlaista makkararinkiäkin.
Alku lähti kuten ennenkin, koirat menivät rinta rinnan ja Bella seurasi isompaansa aika lailla joka asiassa. Vastaan tuli ihmisiä ja koiria, mutta kumpikaan ei reagoinut niihin mitenkään. Kun olimme kävelleet jo hyvän matkaa, aloitin varsinaiset testaukset. Käskin Pörrin kävelemään takanani jolloin Bella joutui kohtaamaan tilanteet ensin ja tekemään itsenäisesti päätökset kun toinen ei ollut vieressä. Olihan P tietysti tilanteessa mukana mutta Bellalla ei ollut mahdollisuutta nähdä tämän reaktioita. Tällä ei juurikaan tuntunut olevan vaikutusta. Ohitimme rähisevän koirakaksikon niin että B vain katsoi kerran koiriin ja jatkoi sitten niiden ohi. Testailin koirien eri sijoittumisia, mutta millään ei ollut sen erikoisempaa vaikutusta käytökseen. Mutta nyt kun tarkkailin koirien käytöstä paremmin, huomasin että Pörri myöskin käyttäytyy eri tavalla näillä yhteislenkeillä. Se kulkee normaalisti aina kuono maassa mutta nyt se käveli pääasiassa ryhdikkäästi eteenpäin. Vain kun oikein mehukas haju tuli vastaan, kuono laski alas.
Ensimmäinen merkki minkäänlaisesta reagoinnista tuli kun kävelimme vilkkaan tien reunaa jolloin autot suhahtivat lujaa ja yhtäkkisesti ohi n. 1,5 metrin päästä. Tällöin Bella pysähtyi ja väisti yhtäkkistä autoa. Kun auto oli mennyt, ei ollut taas merkkiäkään että mitään erikoista olisi tapahtunut. Koira väisti jokaista läheltä menevää autoa, mutta heti kun siirryimme kauemmas, se ei välittänyt autoista.
Lenkin puolivälissä päästin koirat irti. Pörri päätti unohtaa luoksetulokäskyn (murrr!!!) mutta äkkiä sekin muistui mieleen kun lähdin kävelemään täysin toiseen suuntaan. Jäälläkin käytiin ja oli kyllä todella liukasta! Usein jäällä on lunta joka tallautuu jalan alle ja pitää vähän mutta nyt tuntui että itsekin liukastelin koko ajan. Koirien keskimääräinen jarrutusmatka oli lähempänä viittä metriä. Vapaana Bella seuraa Pörriä ihan koko ajan mutta jos toinen menee liian kauas, Bella pysähtyy katsomaan missä minä olen. Yksin se ei lähde mihinkään.Vapaanaoloaika oli tällä kertaa aika lyhyt, mutta ainakaan sinä aikana ei ollut yhtään mörköä puiden takana.
Loppumatka mentiin valaistua metsätietä. Ympäröivä pimeä metsä sisälsi epäilyksen möröstä, sillä Bellan käytös muuttui hieman ja se tuijotteli kävellessään pimeyteen. Napsautin sen ulos sanomalla vain koiran nimen ja pari iloista sanaa ja möröt hävisivät eikä niitä näkynyt loppulenkin aikana. Hieman pisti hymyilyttämään kun tutusta risteyksestä Bella olisi kääntynyt meille. Koira katsoi minua ihmeissään ja taas pyrki meillepäin. Mutta tällä kertaa suunta oli suoraan kotiin.
Ehkä päällimmäisenä jäi mieleen kuinka vähän kumpikaan koira kiinnittää huomiota ympäristöön kun ovat yhdessä liikkeellä. Eivät erityisen paljoa kiinnitä toisiinsakaan huomiota, kävelevät vain eteenpäin. Kun tässä olen kahdeksan vuotta ulkoiluttanut koiraa joka joko vetää tai haistelee maata niin on omituista mennä niin että koirat ihan vain kävelevät. Olen vähän kahden vaiheilla kuinka hyvää Bellalle tekee käydä näillä yhteislenkeillä. Toisaalta se näkee toisen koiran käyttäytymisen ja ehkä oppii itsekin siitä jotain, toisaalta se ei opi toimimaan itsenäisesti eri tilanteissa koska se tukeutuu niin paljon toiseen koiraan. Se on valheellista itseluottamusta eikä opeta koiraa itsenäiseen työskentelyyn. Myöskin autotiekokeilu paljasti että pelkkä toisen, vahvemman koiran läsnäolo ei poista kaikkia pelon kohteita enkä huomannut juurikaan vaikutusta reaktion voimakkuuteenkaan. Tuossa viimeksi kun Bella oli meillä ja kävimme yhteislenkillä, kävin saman lenkin pelkän Bellan kanssa myöhemmin. Koira kiinnitti paljon enemmän huomiota ympäristöön ja esimerkiksi yhteislenkillä tien varressa ollut iso ja pelottava lumiukko ohitettiin ilman mitään reaktiota. Yksinlenkillä samaa lumiukkoa tuijotettiin kun mentiin ohi.
En ole vielä aloittanut ihmisiin tutustuttamista. Haluan ensin että koira toimii tutuissa ja vieraissa ympäristöissä samanlailla eikä ota ympäristöstä suurta häiriötä. Sitten pitäisi lähteä tutustumaan vastaantulijoihin ja kivoihin ihmisiin jotta jännittäminen vähenisi, ehkä järjestää jonkinlaista makkararinkiäkin.
Kommentit
Tuo viimeinen kappale pisti silmääni. Mene ihmeessä ensin tutustuttamaan ihmisiin. Ensin ihmiset mukaviksi ja sen jälkeen hallintaa niiden kanssa esim. vain luvalla pääse tutustumaan jne. Ensin kuitenkin se halu päästä sinne ihmisten luo, jottei myöhemmin tarvitse monen mutkan kautta kertoa koiralle, että ihmiset ovat ihan ok. Näin ainakin itse suosittelen. Koiran mukaan tietysti. :)