Pallohullun paluu
Näinhän siinä kävi että Bella jäi toistaiseksi meille. Se ei siis enää ole ihan niin vieraileva tähti kuin mitä se aiemmin on ollut. Sovimme Bellan entisen omistajan kanssa että on parempi että koira tulee minulle etsimään uutta kotia koska heillä ei ole enää aikaa sille. Samalla omistajuus siirtyy minulle. Tämä oli minun ehtoni siksi että silloin saan vapaat kädet tehdä koiran kanssa mitä haluan eikä minun tarvitse kysellä keneltäkään mitään. Nyt pari päivää on pieni karvamato meitä viihdyttänyt. Ja oma ihastuttava itsensä se on ollutkin. Mönkii syliin kun iskee hellyydenkaipuu ja on kaikessa mukana. Ensimmäisenä tehtiin ostosretki eläinkauppaan ja ostettiin ulkohaalari. Bellan turkinlaatu on sellainen että se kerää lumipaakkuja itseensä kuin imuri ja jokaisen ulkolenkin jälkeen niitä paakkuja sai irroitella koirasta. Paakkujen takia turkki meni takkuun todella helposti. Nyt ei ole paakuista vaaraa.
Ensimmäiset ongelmakäytöksen merkitkin ovat nostaneet päätään. Huomasin että jos Bella tylsistyy, se alkaa herkemmin haukkumaan. Se pitää joko sellaista pientä tuhinaa tai sitten päästää muutaman ihan kunnon haukun. Olen reagoinut näihin joko kieltämällä tai kommentoimalla vain että mitäs siinä haukut, riippuen vähän tilanteesta. En tiedä olenko aivan väärässä, mutta jotenkin minusta tuntuu että koira ei yhdistä kieltämistä ja haukkumista toisiinsa. Aivan kuin se ei ymmärtäisi että sitä komennetaan juuri haukkumisen takia. Lenkeillä se on päästellyt pari uhausta jos joku kävelee meidän takanamme pimeällä, mutta palaa takaisin rentoutuneeseen tilaan kun jatkamme vain matkaa eikä kukaan reagoi mitenkään. Itse en siedä minkäänlaista turhaa räksytystä joten tuon kotona haukkumisen kitkeminen otetaan kyllä tosissaan. Koiran ei tarvitse kyllä meidän perheessä kertoa minulle minkäänlaisella äänellä että on juuri kuullut jonkun äänen.
Nämä pari viimepäivää on otettu ihan vain tasapainoisen yhdessäpuuhailun kannalta. En ole lähtenyt mitään sen kummempaa temppuilemaan tuon kanssa, kun en edes tiedä kauanko se meillä tulee olemaan. Tämän viikon lopulla tiedän sitten paremmin että mitä koiran kanssa tehdään. Tarkoitus olisi nyt ensin saada sen elämässä liikunnan määrä ja muu aktiviteetti tasapainoon. Siinä on vallinnut melkoinen epätasaisuus kun edellisellä omistajalla ei vain ollut aikaa koiralle niin paljon kuin se olisi sitä tarvinnut. Eilisen 8 kilometrin iltalenkin jälkeen koira ainakin sammui kuin saunalyhty. Toivoa rauhoittumisesta siis on.
Tai ollaan me ihan vähän temppuiltu. Mutta kenen ääliön idea oli yrittää opettaa pallohullulle koiralle sivulletuloa pallon kanssa?! Onneksi ei voi syyttää kuin itseään. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Alkuperäinen suunnitelma oli että Bella seuraa minun ohjeitani ja saa palkaksi pallon. Toteutus? Ylikierroksilla käyvä koira jonka ajatuksissa oli vain pallo pallo pallo pallo pallo. Metsään siis mentiin ja lujaa. Mutta käänsin harjoitukset kontaktin ottamiseen. Laitoin pallon pöydälle ja odotin että koira tekee jotain muuta kuin yrittää saada palloa itselleen. Lopulta koira istui ja pallo vieri palkaksi. Nimenomaan vieri, sillä heittäminen ei kyllä olisi tullut kyseeseen. Uudestaan pallo pöydälle ja istumisesta sai pallon. Lisäsin mukaan katsekontaktin jotta palkka liikahtaisi. Otettiin tätä vain muutaman kerran ja lopuksi totesin että pallo häviää kyllä seuraavaksi kuukaudeksi koiran näköpiiristä jos se vain minusta on kiinni. Pallokielto siis päälle. Pallolla saa kyllä vauhtia, mutta ei keskittymistä. Heti kun Bella näkee jossain jotain pyöreää, se ei pysty ajattelemaan mitään muuta. Se ei keskity yhtään siihen mitä siltä pyydetään eikä pysty vastaanottamaan uutta tietoa tehokkaasti. Seuraavat päivät keskitytään ainakin erilaisten leikkitapojen opetteluun. Ainakin repimisleikit ovat kivoja tuon mielestä. Jos näyttää siltä että koira on meillä pidemmän aikaa kuin tämän viikon loppuun, aloitan koulutuksen aivan alusta. Yritän korjata noita muutamia juttuja jotka minun mielestäni pitäisi olla hieman toisin. Ei mitään isompaa, enemmänkin makukysymyksiä kuten se että jos pyydän koiraa tekemään jotain, se tekee sen ensin ja kysyy vasta sitten että miksi. Nyt tulee hieman liian usein se "miksi" ensin. Yritän tietty omalta osaltani tehdä tällaisen käytöksen kannattavaksi.
Sunnuntaina lähdetään varmaankin käymään Jyväskylässä ja Bella lähtee mukaan. Pörri jää kotiin kuten tavallista, mutta käyn samalla näyttämässä Bellaa siskolleni jos vaikka uusi hyvä koti löytyisi sitä kautta. Mitään kiirettä ei ainakaan minulla ole. Kyllähän noin pieni nyt tänne mahtuu.
Ensimmäiset ongelmakäytöksen merkitkin ovat nostaneet päätään. Huomasin että jos Bella tylsistyy, se alkaa herkemmin haukkumaan. Se pitää joko sellaista pientä tuhinaa tai sitten päästää muutaman ihan kunnon haukun. Olen reagoinut näihin joko kieltämällä tai kommentoimalla vain että mitäs siinä haukut, riippuen vähän tilanteesta. En tiedä olenko aivan väärässä, mutta jotenkin minusta tuntuu että koira ei yhdistä kieltämistä ja haukkumista toisiinsa. Aivan kuin se ei ymmärtäisi että sitä komennetaan juuri haukkumisen takia. Lenkeillä se on päästellyt pari uhausta jos joku kävelee meidän takanamme pimeällä, mutta palaa takaisin rentoutuneeseen tilaan kun jatkamme vain matkaa eikä kukaan reagoi mitenkään. Itse en siedä minkäänlaista turhaa räksytystä joten tuon kotona haukkumisen kitkeminen otetaan kyllä tosissaan. Koiran ei tarvitse kyllä meidän perheessä kertoa minulle minkäänlaisella äänellä että on juuri kuullut jonkun äänen.
Nämä pari viimepäivää on otettu ihan vain tasapainoisen yhdessäpuuhailun kannalta. En ole lähtenyt mitään sen kummempaa temppuilemaan tuon kanssa, kun en edes tiedä kauanko se meillä tulee olemaan. Tämän viikon lopulla tiedän sitten paremmin että mitä koiran kanssa tehdään. Tarkoitus olisi nyt ensin saada sen elämässä liikunnan määrä ja muu aktiviteetti tasapainoon. Siinä on vallinnut melkoinen epätasaisuus kun edellisellä omistajalla ei vain ollut aikaa koiralle niin paljon kuin se olisi sitä tarvinnut. Eilisen 8 kilometrin iltalenkin jälkeen koira ainakin sammui kuin saunalyhty. Toivoa rauhoittumisesta siis on.
Tai ollaan me ihan vähän temppuiltu. Mutta kenen ääliön idea oli yrittää opettaa pallohullulle koiralle sivulletuloa pallon kanssa?! Onneksi ei voi syyttää kuin itseään. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Alkuperäinen suunnitelma oli että Bella seuraa minun ohjeitani ja saa palkaksi pallon. Toteutus? Ylikierroksilla käyvä koira jonka ajatuksissa oli vain pallo pallo pallo pallo pallo. Metsään siis mentiin ja lujaa. Mutta käänsin harjoitukset kontaktin ottamiseen. Laitoin pallon pöydälle ja odotin että koira tekee jotain muuta kuin yrittää saada palloa itselleen. Lopulta koira istui ja pallo vieri palkaksi. Nimenomaan vieri, sillä heittäminen ei kyllä olisi tullut kyseeseen. Uudestaan pallo pöydälle ja istumisesta sai pallon. Lisäsin mukaan katsekontaktin jotta palkka liikahtaisi. Otettiin tätä vain muutaman kerran ja lopuksi totesin että pallo häviää kyllä seuraavaksi kuukaudeksi koiran näköpiiristä jos se vain minusta on kiinni. Pallokielto siis päälle. Pallolla saa kyllä vauhtia, mutta ei keskittymistä. Heti kun Bella näkee jossain jotain pyöreää, se ei pysty ajattelemaan mitään muuta. Se ei keskity yhtään siihen mitä siltä pyydetään eikä pysty vastaanottamaan uutta tietoa tehokkaasti. Seuraavat päivät keskitytään ainakin erilaisten leikkitapojen opetteluun. Ainakin repimisleikit ovat kivoja tuon mielestä. Jos näyttää siltä että koira on meillä pidemmän aikaa kuin tämän viikon loppuun, aloitan koulutuksen aivan alusta. Yritän korjata noita muutamia juttuja jotka minun mielestäni pitäisi olla hieman toisin. Ei mitään isompaa, enemmänkin makukysymyksiä kuten se että jos pyydän koiraa tekemään jotain, se tekee sen ensin ja kysyy vasta sitten että miksi. Nyt tulee hieman liian usein se "miksi" ensin. Yritän tietty omalta osaltani tehdä tällaisen käytöksen kannattavaksi.
Sunnuntaina lähdetään varmaankin käymään Jyväskylässä ja Bella lähtee mukaan. Pörri jää kotiin kuten tavallista, mutta käyn samalla näyttämässä Bellaa siskolleni jos vaikka uusi hyvä koti löytyisi sitä kautta. Mitään kiirettä ei ainakaan minulla ole. Kyllähän noin pieni nyt tänne mahtuu.
Kommentit