Kiinanharjarotta

Eilen käytiin Bellan kanssa trimmaajalla. Turkki oli sellaisessa takussa etten saanut sitä itse auki. Aluksi B oli ihan varma että ajelukone syö pieniä villakoiranpuolikkaita, mutta lopulta koira rauhoittui ja loppuvaiheessa siitä ei tarvinnut edes pitää kiinni kun ajeltiin takaosia. Koira piti ajella takaosasta aivan kokonaan sillä takut olivat aivan ihossa kiinni. Nyt meillä on sitten kalju pieni puudeli. Tuntui kuin koira olisi saanut piristysruiskeen kun tultiin sieltä poispäin ja se juoksi koko kotimatkan hirveän onnellisen näköisenä. Vähän kyllä ajeltu turkki kutiaa ja koira rapsuttelee ja hinkkaa itseään. Onneksi tuota ei kestä kauaa. Kun turkki kasvaa, kutina ja pistelykin menee ohi. Toivottavasti koira ei enää joudu käymään läpi mitään tuollaista. Huopaumat olivat niin isoja ja tiukassa että ne varmasti jo kiristivät koiran ihoa.

Tänään oli ensimmäinen alusta loppuun asti onnistunut, etukäteen suunniteltu treenihetki Bellan kanssa. Tavoitteena aloitella sitä sivulletulon opettelua, palkkana namit. En vieläkään ole ottanut naksutinta mukaan puuhailuihin, sillä jotenkin ajattelen että tarvitsen siihen enemmän aikaa kuin mitä minulla nyt ehkä tuon koiran kanssa on. Metodina siis kunnon vanhanaikainen houkuttelu namilla.

Lähdettiin liikkeelle leikkihetkellä ja lelun repimisellä. Koira repi riepua ihan tosissaan mutta tuntui että jälleen kerran keskittymiskyky oli vain siinä lelussa. Vaihdoin siksi nameihin kun lähdettiin itse temppua harjoittelemaan. Jo parin toiston jälkeen koira hoksasi suunnilleen mitä piti tehdä. Käsiapuja en vielä voinut tietenkään jättää pois, niin nopea tuo ei sentään ole, mutta lopulta riitti se että oikealla kädellä lähdin viemään liikettä ja koira lähti kiertämään jalkoja. Vasemmalla kädellä palkkaus toisella puolella. Treeni lopetettiin siinä vaiheessa kun koiralla oli kivaa ja se alkoi hoksaamaan mistä oli kyse.

Pienen tauon jälkeen otettiin lyhyt treeni mahdollisia myöhempiä aikoja varten. Kahden koiran kanssa kouluttaminen on välillä aika hankalaa jos toinen pyörii mukana koko ajan ja yrittää tunkea väliin. Siispä otettiin muutama toisto niin että Bellan tuli maata paikallaan samalla kun Pörri teki helppoja pikkutemppuja. Aluksi Bella yritti tulla mukaan, mutta se palautettiin paikalleen samantien. Joka kerta kun Pörri sai namin, myöskin Bella sai namin onnistuneesta paikallaolosta. Lopulta sain mitä halusinkin ja kumpikin koira teki omaa sille annettua tehtävää. Toistoja otettiin tosiaan vain muutama ettei tulisi liikaa kaikkea kerralla.

Eilen harjoittelimme hieman vessassaolemista. Meille tulee välillä hetkiä jolloin koirat pitäisi pystyä laittamaan vessaan odottamaan hetkeksi. Se voi olla siksi aikaa kun piilotan nameja tai vaikka siksi aikaa kun talossa tapahtuu jotain mikä voi olla vaarallista koiralle. Bella kuitenkin rupeaa vinkumaan ja kitisemään heti kun joutuu eri huoneeseen, suljetun oven taakse.  Aloitimme sillä että käskin Bellan vessaan niin että ovi oli auki. Palkaksi nami. Muutaman toiston jälkeen käskin koiran vessaan ja suljin ovea sen verran että koira vielä näki minut ovenraosta. Kolmas vaihe oli laittaa ovi kokonaan kiinni, ihan vain pieneksi hetkeksi niin että ovi vain käy kiinni. Nämä menivät ihan hyvin eikä koira hermostunut tai vinkunut. Testasin kaksi kertaa vielä niin että ovi oli pari sekuntia kiinni mutta vinkuminen alkoi heti. Arvelin jo etukäteen että näin pitkälle ei vielä päästä ja oikeassa olin. Puhuin samalla kun ovi oli kiinni jotta koira tiesi etten lähde mihinkään ja vinkuminen loppui. Pari sekuntia ja ovi taas auki ja herkkuja naamaan.

Koska en vielä tiedä kuinka kauan Bella kestää toistoja, pidän treenit tosi lyhyinä. Ja tietenkin muutenkin koska koira ei ole tottunut säännölliseen temppuiluun. Ainakin vielä koiralla on ollut tosi kivaa ja se on tehnyt innoissaan töitä herkkujen eteen. Ulkona vapaanaollessa olen opettanut myöhemmin hyödyllisiä käskyjä joita olen käyttänyt Pörrinkin kanssa, kuten se että koiran pitää pysyä tietyllä puolella tietä, ylittää tie, odottaa tai mennä itsenäisesti eteenpäin.

Luoksetulo ei Bellalla ole täysin varma. Ulkona vapaanaollessa se tulee mielellään luokse jotta hihnan saa kiinni, mutta välillä sen mielestä on paljon kivempaa vain juosta. Etenkin jos ollaan menossa sisälle, se saattaa jäädä kynnykselle katsomaan mutta ei tule sisälle. Olen päätellyt että se nauttii vain niin paljon ulkona olemisesta ja pelkää että kaikki kiva loppuu siihen että tullaan sisälle. Kävisi järkeen siinä mielessä että entisessä kodissa sen kanssa ei tehty juuri mitään, etenkään sisällä kun vauva vei kaiken huomion. Koira kyllä olisi ulkona vaikka ihan koko päivän.

Nyt siis vain lisää treeniä, lisää yhdessäoloa ja lisää ulkoilua.