Projekti: Bella
Ystäväni on jo pidemmän aikaa taistellut koiransa käytösongelmien kanssa. Nyt vähän yli vuoden ikäinen villakoira-cockerspanieli-shelttimix on arka, ylivilkas, haukkuu, eikä osaa aina käyttäytyä lenkillä. Päätin sitten kysyä saisinko tehdä Bellasta oman pikku projektini ja yrittää kitkeä siltä näitä ongelmia pois. Ystäväni suostui ja sovimme että ainakin näin aluksi n. neljä kertaa viikossa voisi olla hyvä tahti.
Bella on aina iloinen ja energinen pakkaus. Se on omistajapariskuntansa ensimmäinen koira ja hankittu väsymättömäksi lenkkiseuraksi. Perheeseen syntyi muutama kuukausi sitten vauva johon B on suhtautunut oikein hyvin. Yrittää vain palloa viedä vauvan luokse ja keksiä miten toisen kanssa voisi leikkiä. Bella on ollut kaikinpuolin sitä mitä koirasta on haluttukin, mutta nyt nämä käytösongelmat aiheuttavat harmaita hiuksia. Lenkillä nähdään mörköjä, räksytetään muille koirille ja ihmisille, lyödään jarrut pohjaan ja pelätään kaikkea äkkinäistä. Tunnen koiran melko hyvin entuudestaan ja tiedän että se pyrkii arjessa tekemään kaiken oikein mutta ei välttämättä osaa rauhoittua. Suurin palkka on lelu mutta namitkin kelpaavat jotenkin.
Eilen sitten hain Bellan meille. Päivän tavoite oli aloittaa suurta kammotusta aiheuttaviin muovipusseihin siedättäminen. B pelkää etenkin äkkinäistä muovipussin rapinaa ja väistää. Lähdin liikkeelle yhdestä muovipussista johon koira sai tutustua rauhassa. Apuna käytin makupaloja. Kun koira rentoutui vähän, laitoin makupaloja pussin päälle jotta sen oli pakko tulla pussin lähelle. Välillä rapisutin pussia tarkoituksella. Viimeiset makupalat laitoin pussin sisälle ja pidin itse pussin suuta avonaisena. Nyt koiran oli pakko mennä pussin sisälle jos aikoi saada herkut. Aluksi arasteltuaan, Bella työnsi päänsä pussiin ja haki herkut. Hienoa edistystä heti ensimmäisellä kerralla.
Sitten lähdettiin pitkälle metsälenkille. Mukaan tuli hurjan pelottava ihminen. Bella siis pelkää toista ystävääni joka lähti lenkkiseuraksi. Mörölle namit käteen. Ja jos mieli pieni puudeli pihalle päästä, piti Mörön antaa laittaa hihna päälle. Ja eikun pihalle. Bella käyttäytyi hihnassa oikein hyvin, mutta tämä varmasti oli Pörrin vaikutusta. Bella seuraa Pörriä kaikessa mitä tämä tekee ja koska P on perusvarma juna lenkillä, ei Bellankaan tarvitse hötkyillä. Loppulenkistä Mörkökään ei ollut yhtään niin mörkö.
Lähes puolentoistatunnin vapaanajuostun metsälenkin jälkeen mentiin taas meille jatkamaan harjoituksia. Yhtäkkiä keittiön lattia oli täynnä muovipusseja ja jos neiti B halusi noutaa lelunsa (ja sehän halusi!), oli pakko juosta muovipussimeren läpi. Vieläkin se hyppi pussien yli ja varoi liikaa koskemasta niihin, mutta ei varsinaisesti väistellyt niitä. Seuraavana namipiilo muovipussimereen. Laitoin osan koiran iltaruuasta ympäri muovipussimerta. Nameja oli pussien sisällä, niiden välissä, alla ja päällä. Parhaana tsempparina ja lisähäirikkönä toimi Pörri jonka mielestä tämä oli varsin oivallinen tapa syödä iltapala. Bellan luontainen kilpailuvietti kasvoi kun toinenkin yritti tavoitella herkkuja ja enemmän ja enemmän se voitti pelkoaan. Vielä Pörrin liikuttamat pussit olivat vähän pelottavia ja niitä väistettiin, mutta myöskin väistämisestä palauduttiin huomattavasti nopeammin naminetsintään.
Mörkö lähti kotiin ja oli vuorossa rentoutumisharjoituksia. Otin Bellan jalkojeni väliin kyljelleen ja aloin silittää sitä. Pieni koira yritti vääntää itsensä ylös mutta totesi lopulta sen olevan mahdotonta ja tyytyi kohtaloonsa. Kävin läpi etu- ja takajalat, painelin niitä kevyesti, tein ihan pieniä kevyitä venytyksiä ja testasin liikkuvutta. Silitin pitkin vedoin kylkiä, vatsaa ja selkää. Bellalla oli selviä vaikeuksia rauhoittua paikoilleen mutta se antoi tehdä kaiken. Käänsin koiran toiselle kyljelle ja toistin samat liikkeet toiselle puolelle. Heti kun B pääsi vapaaksi, se lähti tohottamaan ja leikkimään. Se löysi pienen pallon ja yritti saada minua leikkimään.
Rentoutumisen aikana löysin todella suuret takut Bellan kaulalta, kaulapannan kohdalta joten päätin leikata ne pois. Ne olivat jo huopautuneet joten harjalla niitä ei olisi saanut auki. Käytin palloa hyödykseni. Itse istuin sohvalla ja Bella toi pallon jalkoihini. Harjasin ja leikkelin karvoja hetken aikaa ja tökkäsin pallon sitten kauemmas rauhallisesti. Bella palkkautui tästä ja toi pallon luokseni. Taas uusi harjaus ja leikkaus ja pallo kauemmas. Pallo ei liikkunut kuin metrin tai vähän yli eikä koira juossut perään vaan käveli rauhassa joten palkkaus pysyi rauhallisena. Pidensin harjaushetkiä ja välillä piilotin pallon muovipussin alle jotta pelottava muovipussi olisi myös mukana. Missään vaiheessa en päästänyt koiraa kuumenemaan enää koska rentoutuminen oli jo tehty. Pahimmat takut saatiin pois ja oli aika palauttaa koira.
Ystäväni asuu n. 10 minuutin matkan päässä ja tämän matkan aikana yritin saada Bellasta esiin niitä hihnakäyttäytymisen huonoja puolia. Pörrin kanssa mennessä niistä ei näkynyt vilaustakaan. Myöskään nyt Bella ei tehnyt mitään niistä asioista joista ystäväni on puhunut. Ei vaikka vastaan tuli pelottavia ihmisiä, kuului outoja ääniä ja menimme hassuja reittejä. Kotiläksyksi annoin ruokinnan muovipussista ja rentoutumisharjoitukset. Jos vain mahdollista, rentoutumista harjoiteltaisiin joka ilta jonka jälkeen ei enää kiihdytetä koiraa leikkimään.
Yhteenvetona voisin sanoa että kyseessä ei missään nimessä ole ongelmakoira pahimmasta päästä. Monet asiat todistivat että Bellalla on moni palikka kohdallaan päässä jos vain joku opettaisi koiraa käyttämään niitä oikein. Bella on koira joka kaipaa selvän johtohahmon joka ottaa ohjat käsiinsä ettei pienen puudeliparan itse tarvitse selviytyä kaikesta. Samalla itsetuntoa tarvitsee nostaa jotta myöskin se itsenäinen suoriutuminen onnistuisi. Tämän koiran kanssa tulee vahvistaa sitä että ihmisen kanssa on kivaa, mutta ihminen myöskin määrittelee koska se leikki loppuu.
Odotan innolla seuraavia koulutustuokioitamme. Luvassa on mm. erilaisia kolinoita, nenän käyttöä, ihmisiä, erilaisia ympäristöjä ja erilaisia koiria. Tällä hetkellä tavoitteena on että kesällä Bella osaisi olla rentoutuneempi, rauhallisempi ja käyttäytyisi hihnassa kauniisti. Uskon että tuloksia saadaan hyvinkin nopeasti.
Bella on aina iloinen ja energinen pakkaus. Se on omistajapariskuntansa ensimmäinen koira ja hankittu väsymättömäksi lenkkiseuraksi. Perheeseen syntyi muutama kuukausi sitten vauva johon B on suhtautunut oikein hyvin. Yrittää vain palloa viedä vauvan luokse ja keksiä miten toisen kanssa voisi leikkiä. Bella on ollut kaikinpuolin sitä mitä koirasta on haluttukin, mutta nyt nämä käytösongelmat aiheuttavat harmaita hiuksia. Lenkillä nähdään mörköjä, räksytetään muille koirille ja ihmisille, lyödään jarrut pohjaan ja pelätään kaikkea äkkinäistä. Tunnen koiran melko hyvin entuudestaan ja tiedän että se pyrkii arjessa tekemään kaiken oikein mutta ei välttämättä osaa rauhoittua. Suurin palkka on lelu mutta namitkin kelpaavat jotenkin.
Eilen sitten hain Bellan meille. Päivän tavoite oli aloittaa suurta kammotusta aiheuttaviin muovipusseihin siedättäminen. B pelkää etenkin äkkinäistä muovipussin rapinaa ja väistää. Lähdin liikkeelle yhdestä muovipussista johon koira sai tutustua rauhassa. Apuna käytin makupaloja. Kun koira rentoutui vähän, laitoin makupaloja pussin päälle jotta sen oli pakko tulla pussin lähelle. Välillä rapisutin pussia tarkoituksella. Viimeiset makupalat laitoin pussin sisälle ja pidin itse pussin suuta avonaisena. Nyt koiran oli pakko mennä pussin sisälle jos aikoi saada herkut. Aluksi arasteltuaan, Bella työnsi päänsä pussiin ja haki herkut. Hienoa edistystä heti ensimmäisellä kerralla.
Sitten lähdettiin pitkälle metsälenkille. Mukaan tuli hurjan pelottava ihminen. Bella siis pelkää toista ystävääni joka lähti lenkkiseuraksi. Mörölle namit käteen. Ja jos mieli pieni puudeli pihalle päästä, piti Mörön antaa laittaa hihna päälle. Ja eikun pihalle. Bella käyttäytyi hihnassa oikein hyvin, mutta tämä varmasti oli Pörrin vaikutusta. Bella seuraa Pörriä kaikessa mitä tämä tekee ja koska P on perusvarma juna lenkillä, ei Bellankaan tarvitse hötkyillä. Loppulenkistä Mörkökään ei ollut yhtään niin mörkö.
Lähes puolentoistatunnin vapaanajuostun metsälenkin jälkeen mentiin taas meille jatkamaan harjoituksia. Yhtäkkiä keittiön lattia oli täynnä muovipusseja ja jos neiti B halusi noutaa lelunsa (ja sehän halusi!), oli pakko juosta muovipussimeren läpi. Vieläkin se hyppi pussien yli ja varoi liikaa koskemasta niihin, mutta ei varsinaisesti väistellyt niitä. Seuraavana namipiilo muovipussimereen. Laitoin osan koiran iltaruuasta ympäri muovipussimerta. Nameja oli pussien sisällä, niiden välissä, alla ja päällä. Parhaana tsempparina ja lisähäirikkönä toimi Pörri jonka mielestä tämä oli varsin oivallinen tapa syödä iltapala. Bellan luontainen kilpailuvietti kasvoi kun toinenkin yritti tavoitella herkkuja ja enemmän ja enemmän se voitti pelkoaan. Vielä Pörrin liikuttamat pussit olivat vähän pelottavia ja niitä väistettiin, mutta myöskin väistämisestä palauduttiin huomattavasti nopeammin naminetsintään.
Mörkö lähti kotiin ja oli vuorossa rentoutumisharjoituksia. Otin Bellan jalkojeni väliin kyljelleen ja aloin silittää sitä. Pieni koira yritti vääntää itsensä ylös mutta totesi lopulta sen olevan mahdotonta ja tyytyi kohtaloonsa. Kävin läpi etu- ja takajalat, painelin niitä kevyesti, tein ihan pieniä kevyitä venytyksiä ja testasin liikkuvutta. Silitin pitkin vedoin kylkiä, vatsaa ja selkää. Bellalla oli selviä vaikeuksia rauhoittua paikoilleen mutta se antoi tehdä kaiken. Käänsin koiran toiselle kyljelle ja toistin samat liikkeet toiselle puolelle. Heti kun B pääsi vapaaksi, se lähti tohottamaan ja leikkimään. Se löysi pienen pallon ja yritti saada minua leikkimään.
Rentoutumisen aikana löysin todella suuret takut Bellan kaulalta, kaulapannan kohdalta joten päätin leikata ne pois. Ne olivat jo huopautuneet joten harjalla niitä ei olisi saanut auki. Käytin palloa hyödykseni. Itse istuin sohvalla ja Bella toi pallon jalkoihini. Harjasin ja leikkelin karvoja hetken aikaa ja tökkäsin pallon sitten kauemmas rauhallisesti. Bella palkkautui tästä ja toi pallon luokseni. Taas uusi harjaus ja leikkaus ja pallo kauemmas. Pallo ei liikkunut kuin metrin tai vähän yli eikä koira juossut perään vaan käveli rauhassa joten palkkaus pysyi rauhallisena. Pidensin harjaushetkiä ja välillä piilotin pallon muovipussin alle jotta pelottava muovipussi olisi myös mukana. Missään vaiheessa en päästänyt koiraa kuumenemaan enää koska rentoutuminen oli jo tehty. Pahimmat takut saatiin pois ja oli aika palauttaa koira.
Ystäväni asuu n. 10 minuutin matkan päässä ja tämän matkan aikana yritin saada Bellasta esiin niitä hihnakäyttäytymisen huonoja puolia. Pörrin kanssa mennessä niistä ei näkynyt vilaustakaan. Myöskään nyt Bella ei tehnyt mitään niistä asioista joista ystäväni on puhunut. Ei vaikka vastaan tuli pelottavia ihmisiä, kuului outoja ääniä ja menimme hassuja reittejä. Kotiläksyksi annoin ruokinnan muovipussista ja rentoutumisharjoitukset. Jos vain mahdollista, rentoutumista harjoiteltaisiin joka ilta jonka jälkeen ei enää kiihdytetä koiraa leikkimään.
Yhteenvetona voisin sanoa että kyseessä ei missään nimessä ole ongelmakoira pahimmasta päästä. Monet asiat todistivat että Bellalla on moni palikka kohdallaan päässä jos vain joku opettaisi koiraa käyttämään niitä oikein. Bella on koira joka kaipaa selvän johtohahmon joka ottaa ohjat käsiinsä ettei pienen puudeliparan itse tarvitse selviytyä kaikesta. Samalla itsetuntoa tarvitsee nostaa jotta myöskin se itsenäinen suoriutuminen onnistuisi. Tämän koiran kanssa tulee vahvistaa sitä että ihmisen kanssa on kivaa, mutta ihminen myöskin määrittelee koska se leikki loppuu.
Odotan innolla seuraavia koulutustuokioitamme. Luvassa on mm. erilaisia kolinoita, nenän käyttöä, ihmisiä, erilaisia ympäristöjä ja erilaisia koiria. Tällä hetkellä tavoitteena on että kesällä Bella osaisi olla rentoutuneempi, rauhallisempi ja käyttäytyisi hihnassa kauniisti. Uskon että tuloksia saadaan hyvinkin nopeasti.
Kommentit