Bella - Osa 2

Tänään oli taas Bellan vuoro päästä treenattavaksi. Päivän teemana oli kaupunkikävely ja yritin kaivella esiin niitä ystäväni kertomia huonoja puolia: räksyttämistä, pysähtelyä, arkailua, säntäilyä ja vetämistä. Koska koiralla tuntui riittävän virtaa taas kuin pienessä kylässä, mentiin ensin jäälle heittelemään ja etsimään palloa, pääpaino nimenomaan etsimisessä jotta sitä aivotyötäkin saataisiin esiin. Leikkihetki sisälsi paljon umpihangessa juoksua ja nenänkäyttöä. Olen silloin tällöin yrittänyt ohimennen opettaa Bellalle käsisuuntia ja hyvin se jo niitä osaa. Palloa lähdettiin etsimään siitä suunnasta jonne kädellä näytin. Pallo ei kuitenkaan ole Bellalle se kaikista paras vaihtoehto, sillä koira on selvästi pallohullu. B vetää pallon perässä juuri niin kauan kuin sitä sille heitetään, vaikka stressaantumiseen asti. En tietenkään päästänyt hommaa niin pitkälle ja muutenkin varsinainen heittely jätettiin ihan minimiin, mutta jatkossa pitää olla erityisen varovainen juuri pallon kanssa ettei koira vedä itseään piippuun.

Lenkki jatkui hihnassa ja suuntasimme keskustaan. Ihmisiä ei juurikaan ollut mutta autoja päästiin treenaamaan. Bellaa on pääasiassa lenkitetty metsäteillä ja hiljaisilla maanteillä joten vilkas autotie oli pelottava. Kävelimme erään tienpätkän viitisen kertaa edestakaisin, vuoronperään koira tien puolella tai pientareen puolella. Lopuksi seisoskeltiin muutama minuutti tien reunassa ja katseltiin autoja. Oli ne aika jänniä mutta puudeli selvisi kuin selvisikin naarmuitta. Tätä treeniä tarvitaan lisää. Keskustassa ei ollut oikeastaan ketään joten ihmistreenaus jäi minimiin.

Suuntasimme jäähallin takana olevalle parkkipaikalle aikomuksena ottaa taas pieni leikkihetki. Yritän tässä vaiheessa pitää mahdollisimman paljon hauskaa koiran kanssa ja sitä kautta kasvattaa kontaktia koiraan. Tätä nirsoilijaa ei herkuilla lahjota mutta leikki kelpaa aina. Siispä riekuimme ja juoksimme ja revimme räsyä sydämmemme kyllyydestä. Valitsin jäähallin osaksi siksi että takana kuuluu hurinaa ja pauketta. Alun ihmettelyn jälkeen niissä ei ollut enää mitään ihmeellistä joten kivaa oli. Taas vähän umpihangessa möyrimistä ja metsään juoksemaan vapaana jonkin matkaa. Tässä vaiheessa huomasin selvän eron koiran käytöksessä. Vähän väliä se otti katsekontaktia minuun ja vaikka se juoksi vapaana, se seurasi koko ajan mitä teen. Kontaktista palkitsin koiran juoksuleikillä. Koiria tuli vastaan muutama mutta niistä B selviytyi ilman mitään ongelmia. Ei merkkiäkään räksyttämisestä tai pelosta. Vasta kun käännyimme tielle jossa kävelikin toinen koira meidän edellämme, B veti jarrut kiinni. Tähän riitti iloinen "mennään" eikä mitään ongelmia ollut tämän jälkeen. Sitten olikin aika suunnata kotiin rauhoittumaan. N. 10 minuutin rentoutusharjoitukset ja sitten koiran palautus. Aikaa meni yhteensä yli kaksi tuntia ja olen tosi tyytyväinen siihen mihin päästiin.

Yhteenvetona voisi sanoa että neiti osaa kävellä hihnassa tosi nätisti kun vain haluaa. Se vetää aika paljon, on kuin kävelyttäisi pientä käsipainoa, mutta tästä on varmasti helppo päästä eroon. Tällä lenkillä emme keskittyneet niinkään vetämiseen, jatkossa kylläkin. Hieman ristiriitaisin mielin kyllä olen noiden hihnaongelmien suhteen koska niitä ei yksinkertaisesti vain näkynyt. En epäile niiden olemassaoloa mutta mietinpä vain että missä tilanteessa ne sitten oikein puhkeavat? Kävin kaikki pelottavat paikat läpi mitä matkalta löytyi, menin mahdollisimman läheltä muita koiria ja ihmisiä, kokeilin pitää hihnaa löysänä ja kireänä. En voi sanoa että koiran käveleminen olisi aina täysin rentoa ja varmaa mutta sujuvaa kylläkin.

Ensi kerralla olisi vuorossa kissoihin tutustumista, pitkää lenkkiä ja mahdollisesti jotain muutakin.