Koirakuumetta ilmassa
Kylläpäs olen ollut laiska päivittämään tätä blogia. Tai oikeastaan olen vain unohtanut. Eläinmaailma rullaa niin tasaisesti eteenpäin ettei muista niitä kuulumisia kirjoitella.
Täällä alkaa koirakuume taas nostamaan päätään. Joka vuosi näihin samoihin aikoihin alkaa mieli kaihota jonkun ihan oman karvanaaman perään jonka voisi pennusta asti kasvattaa itse. Tähän asti olen joutunut tyytymään lainakoiriin, jollaiseksi lasken myöskin tuon meidän nykyisen koiran. Virallisestihan se on miehen koira ja oli vajaa parivuotias kun taloon tulin. Ja tietty seurustelun alkuvaiheessa en vielä osannut oikein ottaa sitä omaksi koirakseni kun olin vieras talossa. Pentuvaiheeseen en päässyt vaikuttamaan ja vielä nytkin, kun koira täyttää kohta kymmenen, tuntuu että olisi niin paljon mitä olisin tehnyt eri tavalla. Hyvä koirahan tuo meidän Pörri on, mutta en ole siitä saanut sitä kauan kaipaamaani harrastuskoiraa.
Olen jo parin vuoden ajan jumittanut rotupohdinnoissani border colliessa. Ennen en edes uskaltanut moista rotua miettiä kun pidin sitä mahdottoman vaikeana rotuna jonka kanssa en ikinä pärjäisi. Paljon kuitenkin muuttui kun pääsin oikeasti rotuun tutustumaan lähemmin ja edelleen mielessä pyörii ajatus että minullekin joku päivä tulisi oma bc.
Rodussa kiehtoo sen monipuolisuus ja mahdollisuudet. Jos kaikki onnistuu suunnitelmien mukaan ja saisin koirastani toimivan yksilön, minulla olisi käsissäni jokapaikankoira jonka kanssa voisi harrastaa mitä vain. Toisaalta minulla olisi ihana kotikoira joka toimisi myös arjessa. Minä voisin antaa koiralleni kaikkeni ja koira voisi antaa minulle kaikkensa. Haluan liittyä siihen kulttiin joka käyttää kaiken liikenevän aikansa ja rahansa siihen että saa rämpiä sateella metsässä.
Kaikista mielenkiintoisin kysymys ehkä on, miksi päädyin juuri border collieen enkä mihin tahansa muuhun rotuun. Vastausta en oikein tarkasti tiedä itsekään. Kaikki tieto mitä minulla on paimenkoirista ja tavoitteellisesta kilpailusta on vain teoreettista. Ei ole olemassa "naapurin ihanaa border collieta" tai "sitä ihanaa mainoksen koiraa" joka olisi sulattanut sydämeni. Maailma taas on täynnä koiria jotka soveltuvat luonteensa puolesta loistavasti harrastamiseen hieman vaativammallakin tasolla. Miksen sitten halua jotain ns. helpompaa rotua jonka kanssa varmasti pääsisin tyydyttävälle tasolle ja josta tulisi varmasti se maailman paras koira?
Käyn aina silloin tällöin tutustumassa uusiin rotuihin vaikkapa internetin välityksellä ja yritän mahdollisimman avoimin mielin pohtia eri rotuja. Monet rodut hylkään jo heti kättelyssä koska ne eivät ole sitä mitä etsin, osan ulkonäössä on jotain mitä en halua (tai mieheni ei halua, esim. parta). Osan hylkään roturyhmän/käyttötarkoituksen perusteella ja osasta taas on pelkkiä huonoja kokemuksia. Aika monesta rodusta on muodostunut tietty mielikuva siitä millainen koira on kyseessä. Mielikuva muodostuu tietty monesta eri asiasta, mutta kyllä minä ainakin olen hylännyt esimerkiksi sheltin koska olen törmännyt liian moneen hermoheikkoon räksyttäjään. Rottweilerit ovat mahdottoman kovapäisiä, vinttikoirat vain juoksevat, seurakoirat eivät opi mitään ja hollanninpaimenkoirat ovat muuten vain "ihan tyhmiä". Näistä stereotypioista ja mielikuvista olen yrittänyt päästä eroon ja olen onnistunutkin, mutta silti päädyn lopulta siihen pieneen joukkoon rotuja jotka sitten kelpuuttaisin itselleni. Sitten kun ottaa huomioon koiran koon (ei liian iso eikä liian pieni), ei vaihtoehtoja jää ihan hirveän montaa.
Niistä roduista jotka ovat jääneet jäljelle tämän karsinnan jälkeen, olen sitten yrittänyt etsiä tietoa muita enemmän. Ja tuntuu että kaikkien kanssa homma tökkää johonkin isompaan tai pienempään asiaan. Yritän miettiä omat puutteeni ja heikkouteni ja sitten taas vahvuuteni ja peilannut sitä rodusta löytyviin vastaaviin asioihin. Samalla mietin sitä mitkä ominaisuudet ovat koulutuksesta kiinni ja mitkä tulevat rodun mukana. Jäljelle tuntuu aina jäävän ne "ihan kivat" rodut ja sitten border collie joka tuntuu -- kaikkine mahdollisine vikoineenkin -- olevan juuri se mitä etsin. Tuntuu että tässä rodussa ne ns. viatkin (kutsun nyt tässä yhteydessä viaksi tiettyjä rotuominaisuuksia jotka liian vahvana aiheuttavat arjessa ongelmia) ovat sellaisia että pärjäisin niiden kanssa.
Jos nyt sitten katsotaan, että olen valintani tehnyt, olen valinnut rodun joka on erittäin aktiivinen, erittäin älykäs ja erittäin nopea. Ja kaikki nämä niin hyvässä kuin pahassakin. Olen erityisesti yrittänyt etsiä tietoa rodun mahdollisista esiin tulevista käytösongelmista ja varottavista asioista. Jotenkin ehkä luotan tässäkin omaan kokemukseen ja tulevan kasvattajan apuun. Mikäli kaikki menee kuten pitääkin, löydän itselleni hyvän kasvattajan jonka teettämä yhdistelmä on ominaisuuksiltaan ja taipumuksiltaan sopiva ja josta minä saan juuri minulle sopivan yksilön. Tällä saadaan moni asia loksahtamaan hieman paremmin kohdilleen: oikea koira oikealle ihmiselle. Itse en edes haluaisi pentuani valita, vaan luotan että kasvattaja löytää minulle oikean pennun. Aina voin toiveita esittää, mutta koska minulla ei ole tarpeeksi tietoa asiasta, tarvitsen paljon kasvattaja apua.
Siitä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Uuden rodun sisälle pääseminen on kuin menisi uuteen kouluun. Kaikilla on se lemppari ope ja se kestä ei tykätä. Kaikki muut siis tuntuvat tietävän jo kuka on se paras kasvattaja ja keneltä nyt ainakaan ei kannata ottaa. Uutena ihmisenä ei oikein vielä tiedä keneltä voi kysyä ja mitä. Mistä löydän minulle sopivan kasvattajan? Ja jos löydän, tuleeko tälle kasvattajalle koskaan minulle sopivasta yhdistelmästä pentuja? Ja jos tulee, tuleeko siitä yhdistelmästä koskaan minulle sopivaa pentua? Lisäksi rodussa tuntuu olevan aika paljon "salapentueita" joista ei ilmoiteta missään. Ajatuksena on että etsivä löytää ja kyselijöitä on muutenkin jo tarpeeksi. Aloittaminen tuntuu kohtuuttoman vaikealta, vaikka käytännössähän se vaatii vain sitä että ottaa ja kirjoittaa viestiä kasvattajille ja kyselee kaiken maailman asioita. Ehkä vain jotenkin tuntuisi helpommalta jos jollain olisi edes jotain punaista lankaa kertoa mistä voisi lähteä liikkeelle.
Tässä vaiheessa voin onneksi huokaista syvään, koska aikaahan minulla on. Kahta koiraa en ole ajatellut yhtäaikaa pitää ja Pörri kuitenkin täyttää "vasta" sen kymmenen. Virtaa riittää ja elämä maistuu, joten ei tässä ihan lähiaikoina olla uutta pentua ottamassa. Tämän ajan voi käyttää hyödyllisesti, uusia koulutusmetodeja opiskellen, rotutietoutta etsien ja rahaa säästöön laittaen. Tavoitteena on että sitten kun pennun hankkiminen on ajankohtaista, minulla olisi paljon border collie ihmisiä joilta voin kysyä neuvoja, paljon lisää tietoa ruokinnasta, koulutuksesta ja koiran käytöksestä ja selvät suunnitelmat sille mistä lähden pennun kanssa liikkeelle, mihin tulen päätymään ja miten.
Taidankin tässä istuskellessani laittaa vielä viestiä parille kasvattajalle...
Täällä alkaa koirakuume taas nostamaan päätään. Joka vuosi näihin samoihin aikoihin alkaa mieli kaihota jonkun ihan oman karvanaaman perään jonka voisi pennusta asti kasvattaa itse. Tähän asti olen joutunut tyytymään lainakoiriin, jollaiseksi lasken myöskin tuon meidän nykyisen koiran. Virallisestihan se on miehen koira ja oli vajaa parivuotias kun taloon tulin. Ja tietty seurustelun alkuvaiheessa en vielä osannut oikein ottaa sitä omaksi koirakseni kun olin vieras talossa. Pentuvaiheeseen en päässyt vaikuttamaan ja vielä nytkin, kun koira täyttää kohta kymmenen, tuntuu että olisi niin paljon mitä olisin tehnyt eri tavalla. Hyvä koirahan tuo meidän Pörri on, mutta en ole siitä saanut sitä kauan kaipaamaani harrastuskoiraa.
Olen jo parin vuoden ajan jumittanut rotupohdinnoissani border colliessa. Ennen en edes uskaltanut moista rotua miettiä kun pidin sitä mahdottoman vaikeana rotuna jonka kanssa en ikinä pärjäisi. Paljon kuitenkin muuttui kun pääsin oikeasti rotuun tutustumaan lähemmin ja edelleen mielessä pyörii ajatus että minullekin joku päivä tulisi oma bc.
Rodussa kiehtoo sen monipuolisuus ja mahdollisuudet. Jos kaikki onnistuu suunnitelmien mukaan ja saisin koirastani toimivan yksilön, minulla olisi käsissäni jokapaikankoira jonka kanssa voisi harrastaa mitä vain. Toisaalta minulla olisi ihana kotikoira joka toimisi myös arjessa. Minä voisin antaa koiralleni kaikkeni ja koira voisi antaa minulle kaikkensa. Haluan liittyä siihen kulttiin joka käyttää kaiken liikenevän aikansa ja rahansa siihen että saa rämpiä sateella metsässä.
Kaikista mielenkiintoisin kysymys ehkä on, miksi päädyin juuri border collieen enkä mihin tahansa muuhun rotuun. Vastausta en oikein tarkasti tiedä itsekään. Kaikki tieto mitä minulla on paimenkoirista ja tavoitteellisesta kilpailusta on vain teoreettista. Ei ole olemassa "naapurin ihanaa border collieta" tai "sitä ihanaa mainoksen koiraa" joka olisi sulattanut sydämeni. Maailma taas on täynnä koiria jotka soveltuvat luonteensa puolesta loistavasti harrastamiseen hieman vaativammallakin tasolla. Miksen sitten halua jotain ns. helpompaa rotua jonka kanssa varmasti pääsisin tyydyttävälle tasolle ja josta tulisi varmasti se maailman paras koira?
Käyn aina silloin tällöin tutustumassa uusiin rotuihin vaikkapa internetin välityksellä ja yritän mahdollisimman avoimin mielin pohtia eri rotuja. Monet rodut hylkään jo heti kättelyssä koska ne eivät ole sitä mitä etsin, osan ulkonäössä on jotain mitä en halua (tai mieheni ei halua, esim. parta). Osan hylkään roturyhmän/käyttötarkoituksen perusteella ja osasta taas on pelkkiä huonoja kokemuksia. Aika monesta rodusta on muodostunut tietty mielikuva siitä millainen koira on kyseessä. Mielikuva muodostuu tietty monesta eri asiasta, mutta kyllä minä ainakin olen hylännyt esimerkiksi sheltin koska olen törmännyt liian moneen hermoheikkoon räksyttäjään. Rottweilerit ovat mahdottoman kovapäisiä, vinttikoirat vain juoksevat, seurakoirat eivät opi mitään ja hollanninpaimenkoirat ovat muuten vain "ihan tyhmiä". Näistä stereotypioista ja mielikuvista olen yrittänyt päästä eroon ja olen onnistunutkin, mutta silti päädyn lopulta siihen pieneen joukkoon rotuja jotka sitten kelpuuttaisin itselleni. Sitten kun ottaa huomioon koiran koon (ei liian iso eikä liian pieni), ei vaihtoehtoja jää ihan hirveän montaa.
Niistä roduista jotka ovat jääneet jäljelle tämän karsinnan jälkeen, olen sitten yrittänyt etsiä tietoa muita enemmän. Ja tuntuu että kaikkien kanssa homma tökkää johonkin isompaan tai pienempään asiaan. Yritän miettiä omat puutteeni ja heikkouteni ja sitten taas vahvuuteni ja peilannut sitä rodusta löytyviin vastaaviin asioihin. Samalla mietin sitä mitkä ominaisuudet ovat koulutuksesta kiinni ja mitkä tulevat rodun mukana. Jäljelle tuntuu aina jäävän ne "ihan kivat" rodut ja sitten border collie joka tuntuu -- kaikkine mahdollisine vikoineenkin -- olevan juuri se mitä etsin. Tuntuu että tässä rodussa ne ns. viatkin (kutsun nyt tässä yhteydessä viaksi tiettyjä rotuominaisuuksia jotka liian vahvana aiheuttavat arjessa ongelmia) ovat sellaisia että pärjäisin niiden kanssa.
Jos nyt sitten katsotaan, että olen valintani tehnyt, olen valinnut rodun joka on erittäin aktiivinen, erittäin älykäs ja erittäin nopea. Ja kaikki nämä niin hyvässä kuin pahassakin. Olen erityisesti yrittänyt etsiä tietoa rodun mahdollisista esiin tulevista käytösongelmista ja varottavista asioista. Jotenkin ehkä luotan tässäkin omaan kokemukseen ja tulevan kasvattajan apuun. Mikäli kaikki menee kuten pitääkin, löydän itselleni hyvän kasvattajan jonka teettämä yhdistelmä on ominaisuuksiltaan ja taipumuksiltaan sopiva ja josta minä saan juuri minulle sopivan yksilön. Tällä saadaan moni asia loksahtamaan hieman paremmin kohdilleen: oikea koira oikealle ihmiselle. Itse en edes haluaisi pentuani valita, vaan luotan että kasvattaja löytää minulle oikean pennun. Aina voin toiveita esittää, mutta koska minulla ei ole tarpeeksi tietoa asiasta, tarvitsen paljon kasvattaja apua.
Siitä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Uuden rodun sisälle pääseminen on kuin menisi uuteen kouluun. Kaikilla on se lemppari ope ja se kestä ei tykätä. Kaikki muut siis tuntuvat tietävän jo kuka on se paras kasvattaja ja keneltä nyt ainakaan ei kannata ottaa. Uutena ihmisenä ei oikein vielä tiedä keneltä voi kysyä ja mitä. Mistä löydän minulle sopivan kasvattajan? Ja jos löydän, tuleeko tälle kasvattajalle koskaan minulle sopivasta yhdistelmästä pentuja? Ja jos tulee, tuleeko siitä yhdistelmästä koskaan minulle sopivaa pentua? Lisäksi rodussa tuntuu olevan aika paljon "salapentueita" joista ei ilmoiteta missään. Ajatuksena on että etsivä löytää ja kyselijöitä on muutenkin jo tarpeeksi. Aloittaminen tuntuu kohtuuttoman vaikealta, vaikka käytännössähän se vaatii vain sitä että ottaa ja kirjoittaa viestiä kasvattajille ja kyselee kaiken maailman asioita. Ehkä vain jotenkin tuntuisi helpommalta jos jollain olisi edes jotain punaista lankaa kertoa mistä voisi lähteä liikkeelle.
Tässä vaiheessa voin onneksi huokaista syvään, koska aikaahan minulla on. Kahta koiraa en ole ajatellut yhtäaikaa pitää ja Pörri kuitenkin täyttää "vasta" sen kymmenen. Virtaa riittää ja elämä maistuu, joten ei tässä ihan lähiaikoina olla uutta pentua ottamassa. Tämän ajan voi käyttää hyödyllisesti, uusia koulutusmetodeja opiskellen, rotutietoutta etsien ja rahaa säästöön laittaen. Tavoitteena on että sitten kun pennun hankkiminen on ajankohtaista, minulla olisi paljon border collie ihmisiä joilta voin kysyä neuvoja, paljon lisää tietoa ruokinnasta, koulutuksesta ja koiran käytöksestä ja selvät suunnitelmat sille mistä lähden pennun kanssa liikkeelle, mihin tulen päätymään ja miten.
Taidankin tässä istuskellessani laittaa vielä viestiä parille kasvattajalle...
Kommentit