Canicrossailua
Eilen tuli hankittua koiralle vetovaljaat ja juoksuhihna. Tarkoituksena olisi lähteä Pörrin kanssa juoksemaan, eli canicrossailemaan. Mitään aikomusta kilpailemiseen ei ole ja lenkitkin ovat aluksi tosi lyhyitä, mutta toiveissa olisi että kesän lopussa pystyttäisiin juoksemaan jo kohtuullinen lenkki niin että koira ymmärtää vetokäskyn eikä pysähtele haistelemaan. Ja vaatiihan se minultakin kunnon kohoamista.
On muuten pakko kehua Tuuloksen Mustia ja Mirriä, josta nuo tarvikkeet kävin hakemassa. Kyseinen liike ei todellakaan ole aivan ensimmäisenä listalla niissä eläinkaupoissa joissa käyn, matkaa kertyy n. 55 km suuntaansa. Mutta koska oli sunnuntai, ei kovinkaan montaa vaihtoehtoa ollut. Soitin ensin sekä Tampereen että Ideaparkin Faunatareen mutta toisessa ei ollut hakemaani tuotetta ja toisessa myyjä sanoi vain "täällä on muutama jäljellä, isoja kokoja". Mikä kenenkin mielestä sitten on iso, Pörri ei minun mielestäni ole iso koira. Myöskään Fifi&Fido ei tarjonnut canicrossiin sopivia välineitä. Puhelinsoitto Tuulokseen ja sieltähän niitä tarvikkeitakin löytyi. Kaverini Riikka lähti matkaseuraksi ja ei muutakuin Pörri autoon ja matkaan.
Syy kehumiselle on aivan ihana asiakaspalvelu jota saimme. Jo puhelimessa tuli sellainen olo että "tuonne minä haluan" ja perillä kiva myyjä opasti ja antoi pari hyvää vinkkiä harrastusta ajatellen. Pörrikin osasi käyttäytyä, mikä ei aina ole niin sanottua kun joskus vieraissa paikoissa on niin tyhmää ja pitää vinkua kotiin. Tänne varmasti palaamme joskus uudestaankin. Pörri sai hyllystä valita mieleisensä herkut kotiin ja pihassa piti vielä vähän jäätelöäkin kesän kunniaksi syödä. Aika huippureissu!
Tänä aamuna sitten lähdimme ensimmäiselle juoksulenkille. En saanut juoksuvyötä tuolta tarvikereissulta mutta sidoin vain lyhyen hihnan vyötärölle ja laitoin juoksuhihnan siihen kiinni. Kyllä tuo yhdistelmä nyt jonkin aikaa menee. Alkumatka mentiin lämmittelykävelyä ja haisteltiin tienvarsia ja sitten kokeiltiin vähän hölkötelläkin. Olemme jonkin verran juosseet hihnan kanssa ja Pörri on ymmärtänyt että silloin mennään eikä haistella maastoa. Siitä oli hyötyä nyt kun hihna oli vyössä ja sain kädet vapaiksi. Ei tarvinnut koko ajan vahtia tekisikö koira äkkipysähdyksen tai muuten vain jäisi haistelemaan. Aluksi hihna oli löysällä mutta ei mennyt kauaakaan kun koira ymmärsi kannustuksesta että nyt sai vetää. Ja voi sitä riemua! Sitten mentiinkin ja lujaa.
Pörri vetää hihnassa aina kun mahdollista. Yleensä se ei ole mahdollista koska tietty komento tulee heti ettei saa vetää, mutta yritys on koiralla kova vähän väliä. Nyt kun päällä oli oikanmalliset vetovaljaat ja lupa vetämiseen tuli, koira muuttui veturiksi joka selvästi nautti juoksemisesta. Jos minun kuntoni olisi kestänyt, olisi juokseminen varmaan jatkunut lenkin loppuun asti, mutta pakko oli hiljentää kun tuo oma vauhtikestävyys ei ole ihan samaa luokkaa. Kovasti koira jatkoi vetämistä vielä senkin jälkeen kun olin vauhtia hiljentänyt ja välillä palkitsin sen muutamalla juoksuaskeleella.
Lenkin loppuvaiheessa ohitimme kaksi koiraa jotka olivat juuri tervehtimässä toisiaan. En uskaltanut pitää pitkää hihnaa koska Pörrillä on taipumusta vetää toisten koirien luo (tai oikeastaan toisten koirien ohi). Lähestyessämme aloin hölkkäämään ja kun oltiin kohdalla, nostin vauhdin juoksuksi. Hyvin päästiin ohi eikä Pörri edes yrittänyt mennä tervehtimään. Vähän matkan päässä näimme taas koiran ja ajattelin tehdä samanlaisen ohituksen, mutta koiraa taluttanut miespä pysähtyi täysin, kääntyi katsomaan meitä ja antoi pystykorvansa pomppia ja räkyttää pitkässä hihnassa niin että hyvä kun ohi pääsi. Onneksi oli leveä tie. Tällä kertaa Pörri ei malttanut täysin mennä ohi vaan yritti päästä koiran luokse. Onneksi sain itseni koirien väliin ja vartalollani blokkasin Pörrin yrityksen. Sitten taas juokseminen jatkui niin kauan kunnes olimme kunnolla ohittaneet koirakon. Teki kyllä mieli huutaa sille miehelle jo kaukaa että pitää sen koiransa kurissa.
Yhteensä aikaa meni alle puoli tuntia ja matkaa kertyi varmaankin sellaiset kaksi tai kolme kilometriä. Lyhyempi matka kuin normaali aamulenkki mutta toisaalta väsyttävämpi. Pörri selvästi nautti juoksemisesta (ja vetämisestä?) ja tekee tosi hyvää sillekin saada vähän liikettä niveliin. Eiköhän tätä jatketa jatkossakin. Hurjan paljon kivempaa kuin yksin juokseminen ja paljon helpompaa kuin tavallisen hihnan kanssa.
On muuten pakko kehua Tuuloksen Mustia ja Mirriä, josta nuo tarvikkeet kävin hakemassa. Kyseinen liike ei todellakaan ole aivan ensimmäisenä listalla niissä eläinkaupoissa joissa käyn, matkaa kertyy n. 55 km suuntaansa. Mutta koska oli sunnuntai, ei kovinkaan montaa vaihtoehtoa ollut. Soitin ensin sekä Tampereen että Ideaparkin Faunatareen mutta toisessa ei ollut hakemaani tuotetta ja toisessa myyjä sanoi vain "täällä on muutama jäljellä, isoja kokoja". Mikä kenenkin mielestä sitten on iso, Pörri ei minun mielestäni ole iso koira. Myöskään Fifi&Fido ei tarjonnut canicrossiin sopivia välineitä. Puhelinsoitto Tuulokseen ja sieltähän niitä tarvikkeitakin löytyi. Kaverini Riikka lähti matkaseuraksi ja ei muutakuin Pörri autoon ja matkaan.
Syy kehumiselle on aivan ihana asiakaspalvelu jota saimme. Jo puhelimessa tuli sellainen olo että "tuonne minä haluan" ja perillä kiva myyjä opasti ja antoi pari hyvää vinkkiä harrastusta ajatellen. Pörrikin osasi käyttäytyä, mikä ei aina ole niin sanottua kun joskus vieraissa paikoissa on niin tyhmää ja pitää vinkua kotiin. Tänne varmasti palaamme joskus uudestaankin. Pörri sai hyllystä valita mieleisensä herkut kotiin ja pihassa piti vielä vähän jäätelöäkin kesän kunniaksi syödä. Aika huippureissu!
Tänä aamuna sitten lähdimme ensimmäiselle juoksulenkille. En saanut juoksuvyötä tuolta tarvikereissulta mutta sidoin vain lyhyen hihnan vyötärölle ja laitoin juoksuhihnan siihen kiinni. Kyllä tuo yhdistelmä nyt jonkin aikaa menee. Alkumatka mentiin lämmittelykävelyä ja haisteltiin tienvarsia ja sitten kokeiltiin vähän hölkötelläkin. Olemme jonkin verran juosseet hihnan kanssa ja Pörri on ymmärtänyt että silloin mennään eikä haistella maastoa. Siitä oli hyötyä nyt kun hihna oli vyössä ja sain kädet vapaiksi. Ei tarvinnut koko ajan vahtia tekisikö koira äkkipysähdyksen tai muuten vain jäisi haistelemaan. Aluksi hihna oli löysällä mutta ei mennyt kauaakaan kun koira ymmärsi kannustuksesta että nyt sai vetää. Ja voi sitä riemua! Sitten mentiinkin ja lujaa.
Pörri vetää hihnassa aina kun mahdollista. Yleensä se ei ole mahdollista koska tietty komento tulee heti ettei saa vetää, mutta yritys on koiralla kova vähän väliä. Nyt kun päällä oli oikanmalliset vetovaljaat ja lupa vetämiseen tuli, koira muuttui veturiksi joka selvästi nautti juoksemisesta. Jos minun kuntoni olisi kestänyt, olisi juokseminen varmaan jatkunut lenkin loppuun asti, mutta pakko oli hiljentää kun tuo oma vauhtikestävyys ei ole ihan samaa luokkaa. Kovasti koira jatkoi vetämistä vielä senkin jälkeen kun olin vauhtia hiljentänyt ja välillä palkitsin sen muutamalla juoksuaskeleella.
Lenkin loppuvaiheessa ohitimme kaksi koiraa jotka olivat juuri tervehtimässä toisiaan. En uskaltanut pitää pitkää hihnaa koska Pörrillä on taipumusta vetää toisten koirien luo (tai oikeastaan toisten koirien ohi). Lähestyessämme aloin hölkkäämään ja kun oltiin kohdalla, nostin vauhdin juoksuksi. Hyvin päästiin ohi eikä Pörri edes yrittänyt mennä tervehtimään. Vähän matkan päässä näimme taas koiran ja ajattelin tehdä samanlaisen ohituksen, mutta koiraa taluttanut miespä pysähtyi täysin, kääntyi katsomaan meitä ja antoi pystykorvansa pomppia ja räkyttää pitkässä hihnassa niin että hyvä kun ohi pääsi. Onneksi oli leveä tie. Tällä kertaa Pörri ei malttanut täysin mennä ohi vaan yritti päästä koiran luokse. Onneksi sain itseni koirien väliin ja vartalollani blokkasin Pörrin yrityksen. Sitten taas juokseminen jatkui niin kauan kunnes olimme kunnolla ohittaneet koirakon. Teki kyllä mieli huutaa sille miehelle jo kaukaa että pitää sen koiransa kurissa.
Yhteensä aikaa meni alle puoli tuntia ja matkaa kertyi varmaankin sellaiset kaksi tai kolme kilometriä. Lyhyempi matka kuin normaali aamulenkki mutta toisaalta väsyttävämpi. Pörri selvästi nautti juoksemisesta (ja vetämisestä?) ja tekee tosi hyvää sillekin saada vähän liikettä niveliin. Eiköhän tätä jatketa jatkossakin. Hurjan paljon kivempaa kuin yksin juokseminen ja paljon helpompaa kuin tavallisen hihnan kanssa.
Kommentit