Lainakoiria ohjaamassa
On oikein piristävää kouluttaa koiralle temppuja jotka on jo kerran jollekin opettanut! Jos oma koira on se jolle temppu on ensin opetettu, tämä "uusinta" onnistuu kaikista parhaiten lainakoiran kanssa. Tänään siskon koirat saivatkin toimia koulutuskappaleina, kun raukat joutuivat hoidettavakseni täksi illaksi.
Sisko ei ole kummallekaan hirveästi temppuja opettanut, sillä jostain käsittämättömästä syystä hänen koiransa eivät kuulemma ole sirkuskoiria. Minulla on kuitenkin vakaa aikomus muovata kummastakin sellainen, joten vanhempi sai tänään oppia kuinka vaihdetaan tassua ja nuorempi kuinka kieritään.
Aloitimme kierimisharjoituksilla. Nameina toimivat pieniin palasiin leikatut broilerin kivipiirat. Huomasin muuten, näin pienenä sivuhuomautuksena, että leikkasin siskon koirien namit paljon pienempiin osiin kuin mitä olisin omalle koiralle syöttänyt, vaikka koirat ovat hieman isompia kuin omani. Johtuu ehkä oman koiran luontaisesta ahneudesta että ajattelen sen "tarvitsevan" isompia palasia vaikka pärjäisi aivan hyvin pienemmilläkin. Taimi on pieni kiharakarvainen noutaja, jonka luulen jättäneen korvansa kasvattajalle pentua hakiessa. Vaan niin se vain löysi yhtäkkiä korvansa broilerinpalojen myötä! Sain sen jakamattoman huomion ja koiran nenä seurasi broilerinpalasia hypnoottisesti ensin maahan ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Ensin Taimi yritti nousta ylös mutta kun namipala hävisi heti näkyvistä, se katsoi parhaaksi pysytellä maassa.
Edistyminen oli nopeaa. Vain kerran tai pari palkkasin koiran siitä että meni kyljelleen mutta sitten se alkoikin jo oikeaoppisesti kierähtää selkänsä kautta ympäri. Ja tästäkös riemu syntyi! Ja kun riemu vain lisääntyy, myös tempun harjoittelu on mahdottoman kivaa! Tänään pääsimme tuon lyhyen harjoittelun aikana niinkin pitkälle, että namilla ei tarvitse houkutella kuin alkuun ja sitten sen voikin viedä suoraan sinne mihin koira tulee liikkeen päättämään.
Seuraavana oli vanhemman koiran vuoro astua areenalle. Orvokki on kiltti ja juuri sopivan hömelö cane corso. Ajattelin Orvokille opettaa ihan vain helpon tassunvaihdon joten koira vain istumaan eteen ja harjoittelemaan. Tassua se osasi jo antaa vaikkakin ihanalta tuoksuvan namikäden haistelu ja nuoleminen meinasi viedä voiton uusien namien ansaitsemiselta. Aluksi pari palkkausta normaalista tassunannosta alkulämmittelyksi ja sitten tositoimiin. Ensin tassu normaalisti ja sitten pieni taputus maassa olevan tassun sivuun. Näin helppoa! Tai onhan se minulle helppoa kun tiedän mitä haen, mutta kyllä se koirakin melko pian sen hoksasi. Kun vain se namikäsi ei haisisi niin mahdottoman hyvältä... Orvokin kanssa pääsimme niin pitkälle, että se tietää nyt suunnilleen mitä toisen jalan taputtaminen tarkoittaa. Seuraavaksi vain käskysanaa mukaan, taputtelu pois ja temppu on valmis!
Pidin tarkoituksella kummankin harjoituksen lyhyenä, sillä en ole koirille temppuja opettanut ja halusin että ensimmäisestä yhteisestä kerrasta jää vain positiivinen ja hauska kuva. Kumpikin koira olisi halunnut vielä jatkaa harjoituksia! Seuraavalla kerralla toivon siis että kumpikin odottaa innolla uutta harjoittelukertaa. Olisi hienoa näyttää temput huomenna siskollekin, mutta voi olla että ne eivät ole aivan esittelykunnossa vielä huomenna. Ehkä aamusta vielä hieman harjoitellaan ja sitten ollaankin valmiina estradille!
Sisko ei ole kummallekaan hirveästi temppuja opettanut, sillä jostain käsittämättömästä syystä hänen koiransa eivät kuulemma ole sirkuskoiria. Minulla on kuitenkin vakaa aikomus muovata kummastakin sellainen, joten vanhempi sai tänään oppia kuinka vaihdetaan tassua ja nuorempi kuinka kieritään.
Aloitimme kierimisharjoituksilla. Nameina toimivat pieniin palasiin leikatut broilerin kivipiirat. Huomasin muuten, näin pienenä sivuhuomautuksena, että leikkasin siskon koirien namit paljon pienempiin osiin kuin mitä olisin omalle koiralle syöttänyt, vaikka koirat ovat hieman isompia kuin omani. Johtuu ehkä oman koiran luontaisesta ahneudesta että ajattelen sen "tarvitsevan" isompia palasia vaikka pärjäisi aivan hyvin pienemmilläkin. Taimi on pieni kiharakarvainen noutaja, jonka luulen jättäneen korvansa kasvattajalle pentua hakiessa. Vaan niin se vain löysi yhtäkkiä korvansa broilerinpalojen myötä! Sain sen jakamattoman huomion ja koiran nenä seurasi broilerinpalasia hypnoottisesti ensin maahan ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Ensin Taimi yritti nousta ylös mutta kun namipala hävisi heti näkyvistä, se katsoi parhaaksi pysytellä maassa.
Edistyminen oli nopeaa. Vain kerran tai pari palkkasin koiran siitä että meni kyljelleen mutta sitten se alkoikin jo oikeaoppisesti kierähtää selkänsä kautta ympäri. Ja tästäkös riemu syntyi! Ja kun riemu vain lisääntyy, myös tempun harjoittelu on mahdottoman kivaa! Tänään pääsimme tuon lyhyen harjoittelun aikana niinkin pitkälle, että namilla ei tarvitse houkutella kuin alkuun ja sitten sen voikin viedä suoraan sinne mihin koira tulee liikkeen päättämään.
Seuraavana oli vanhemman koiran vuoro astua areenalle. Orvokki on kiltti ja juuri sopivan hömelö cane corso. Ajattelin Orvokille opettaa ihan vain helpon tassunvaihdon joten koira vain istumaan eteen ja harjoittelemaan. Tassua se osasi jo antaa vaikkakin ihanalta tuoksuvan namikäden haistelu ja nuoleminen meinasi viedä voiton uusien namien ansaitsemiselta. Aluksi pari palkkausta normaalista tassunannosta alkulämmittelyksi ja sitten tositoimiin. Ensin tassu normaalisti ja sitten pieni taputus maassa olevan tassun sivuun. Näin helppoa! Tai onhan se minulle helppoa kun tiedän mitä haen, mutta kyllä se koirakin melko pian sen hoksasi. Kun vain se namikäsi ei haisisi niin mahdottoman hyvältä... Orvokin kanssa pääsimme niin pitkälle, että se tietää nyt suunnilleen mitä toisen jalan taputtaminen tarkoittaa. Seuraavaksi vain käskysanaa mukaan, taputtelu pois ja temppu on valmis!
Pidin tarkoituksella kummankin harjoituksen lyhyenä, sillä en ole koirille temppuja opettanut ja halusin että ensimmäisestä yhteisestä kerrasta jää vain positiivinen ja hauska kuva. Kumpikin koira olisi halunnut vielä jatkaa harjoituksia! Seuraavalla kerralla toivon siis että kumpikin odottaa innolla uutta harjoittelukertaa. Olisi hienoa näyttää temput huomenna siskollekin, mutta voi olla että ne eivät ole aivan esittelykunnossa vielä huomenna. Ehkä aamusta vielä hieman harjoitellaan ja sitten ollaankin valmiina estradille!
Kommentit