Korvatemppuja ja noutamista
Eiliset harjoitukset menivät hieman mönkään koiran keskittymiskyvyn puutteen takia. Tarkoituksena oli aloittaa noutamisharjoitukset, mutta jostain syystä Pörri käyttäytyi hirveän levottomasti ja hermostuneesti. Yritti kyllä kovasti olla mukana juonessa ja ansaita makupaloja, mutta katsoin parhaaksi jatkaa myöhemmin kun homma rupesi menemään jo pelkäksi haukkumiseksi ja läähättämiseksi.
Jotain kuitenkin onnistuttiinkin. Käytin noutoesineenä koiran lempilelua, sinistä hymyilevää palleroa, sillä se haluaa jo luonnostaan kantaa sitä suussaan.
Pörri siis ei ole koskaan tuonut yhtäkään esinettä minulle kun olen pyytänyt. Tämä on täysin omaa vikaani, sillä olemme kyllä leikkineet usein "vie lelu pois tai nappaan sen" -leikkejä, joissa hiivin koiran luo ja esitän vieväni lelun tai luun siltä. Koirasta tämä leikki on hirveän hauska, mutta aiheuttaa suuria ongelmia silloin kun oikeasti haluaisin että koira tuo minulle jotain. Irti-käskyn koira osaa oikein hyvin eikä se siis varastele kaikenlaista juosten nauraen karkuun kielletty asia suussaan.
Lähdin aluksi liikkeelle sillä että vain leikin lelulla koiran kanssa. Kehitin näin positiivista suhdetta leluun ja sen kantamiseen. Joka kerta kun koira otti lelun suuhunsa, se sai palkinnoksi naksautuksen. Seuraava vaihe oli se, että heitin lelun aivan lähelle ja kun koira otti sen suuhunsa joko ilmasta tai maasta, se sai taas palkinnon. Tähän pääsimme tällä kerralla kunnes tosiaan päätin jatkaa myöhemmin. Epäilen että ongelmia tulee vielä sen suhteen että Pörri tosiaan toisi lelun minulle ja mietinkin nyt parhaita keinoja opettaa tätä. Olemme kuitenkin riittävän pitkällä jo siinä että se ylipäätään hakee lelun, ottaa sen suuhunsa ja ehkä saattaa hieman lähestyä minua. Sillä ei vielä ole väliä ettei lelua tuoda vielä minulle asti.
Lopuksi vielä pieni video perheen toisesta jäsenestä, angorakani Lilasta, joka myöskin osaa ainakin yhden tempun ja esitteleekin sen nyt alla.
Aika hauska, eikö totta?
Jotain kuitenkin onnistuttiinkin. Käytin noutoesineenä koiran lempilelua, sinistä hymyilevää palleroa, sillä se haluaa jo luonnostaan kantaa sitä suussaan.
Pörri siis ei ole koskaan tuonut yhtäkään esinettä minulle kun olen pyytänyt. Tämä on täysin omaa vikaani, sillä olemme kyllä leikkineet usein "vie lelu pois tai nappaan sen" -leikkejä, joissa hiivin koiran luo ja esitän vieväni lelun tai luun siltä. Koirasta tämä leikki on hirveän hauska, mutta aiheuttaa suuria ongelmia silloin kun oikeasti haluaisin että koira tuo minulle jotain. Irti-käskyn koira osaa oikein hyvin eikä se siis varastele kaikenlaista juosten nauraen karkuun kielletty asia suussaan.
Lähdin aluksi liikkeelle sillä että vain leikin lelulla koiran kanssa. Kehitin näin positiivista suhdetta leluun ja sen kantamiseen. Joka kerta kun koira otti lelun suuhunsa, se sai palkinnoksi naksautuksen. Seuraava vaihe oli se, että heitin lelun aivan lähelle ja kun koira otti sen suuhunsa joko ilmasta tai maasta, se sai taas palkinnon. Tähän pääsimme tällä kerralla kunnes tosiaan päätin jatkaa myöhemmin. Epäilen että ongelmia tulee vielä sen suhteen että Pörri tosiaan toisi lelun minulle ja mietinkin nyt parhaita keinoja opettaa tätä. Olemme kuitenkin riittävän pitkällä jo siinä että se ylipäätään hakee lelun, ottaa sen suuhunsa ja ehkä saattaa hieman lähestyä minua. Sillä ei vielä ole väliä ettei lelua tuoda vielä minulle asti.
Lopuksi vielä pieni video perheen toisesta jäsenestä, angorakani Lilasta, joka myöskin osaa ainakin yhden tempun ja esitteleekin sen nyt alla.
Aika hauska, eikö totta?
Kommentit