Alkutaipaletta

On aika vaihtaa blogin nimeä. Vanha nimi, joka viittaa ehkä pieneen älylliseen vajavaisuuteen, tuli ajalta jolloin Pörri oli ainoa koira. Nimi sopi täydellisesti kuvaamaan elämää koiran kanssa jonka kaikki kaksi aivosolua oli varattu vain ja ainoastaan (muiden koirien) hajujen metsästykseen. Demonstrer sopii paremmin laumaan, jossa sentään kaksi kolmesta omaa jonkinlaista älyllistä kapasiteettia. (Kyllä mää oikeesti Pörristäkin tykkään. Mun oma rakas riemuidioottini.) Demonstrer tarkoittaa vapaasti suomennettuna demonstroida, osoittaa, näyttää mihin pystyy. Ja sen aika on nyt!

Ollaan penskan kanssa ihmetelty maailmaa nyt muutama päivä ja mikä maailma se onkaan. On sänkyjä joihin ei saa tulla. On ruokia joita ei saa syödä. On eläimiä joihin ei saa koskea. On lahkeita joissa ei saa riippua. Vastaavasti on lunta jossa voi möyriä. On leluja joita voi vinguttaa. On paljon uusia paikkoja joita voi tutkia. On isoveli jota voi matkia. Ihan tosi kiva muuten että valitsi esikuvakseen juuri tuon lauman älykön... :D

Sheila on nähnyt jo vaikka mitä uusia paikkoja ja juttuja. Kaikkihan on sille uutta. Tänään se oli hoitopaikassa jotta kotona yksinoloaika ei venyisi liian pitkäksi. Kakara meni uuteen paikkaan, haisteli paikat ja kävi nukkumaan. Mahtava otus! Kun tulin hakemaan sitä ja istuimme hetken aikaa, se pyysi ulos pissalle. Oikeasti vielä harjoitellaan sitä ulospyytämistä eikä pieni pyydä läheskään joka kerta pihapyrähdystä. Muutaman kerran olen tajunnut merkit vasta liian myöhään ja sanomalehti on jo märkä. Opetellaan vielä molemmat näitä pissajuttuja.

Alan ymmärtämään miksi ihmiset sanovat että kolme koiraa on jo lauma. Molempien vanhempien koirien käytös on muuttunut aivan selvästi pennun tulon jälkeen. Pörri on ottanut juuri sen roolin mitä siltä odotinkin, se on loputtoman kärsivällinen ja tasapainoinen esikuva. Aivan kuin se tarkoituksella opettaisi pennulle asioita. Bella taas on yllättänyt minut täysin. Kuten olen usein kirjoittanut, se ei ole sosiaalisimmasta päästä mutta sietää muita koiria niin kauan kuin ne eivät tunge iholle. Nyt se on yhtäkkiä se jonka tehtävänä on etäältä varmistaa että kaikki toimii. Se on jättänyt normaalin huomionhakuisen ja mustasukkaisen (Pörrille mustasukkaisen) käytöksensä ja antaa minulle ja pennulle tilaa tehdä asioita yhdessä tunkematta väliin. Se selvästi tietää että pentu ei ole uhka. B tuntuu vain olevan iloinen että taloon on tullut enemmän leikkimistä. Nuo kaksi itsenäisesti ja erillään toimivaa koiraa ovat yhtäkkiä ottaneet pennun suojelukseensa ja toimivat juuri niin kuin niiden pitääkin. On se ihmeellistä. 

Nyt alkaa pääkoppa pääsemään kiinni siitä ajatuksesta että meillä on bordercollie. Ja kieltämättä pennusta näkee jo nyt että se on paimen. Bella on tavarajuna verrattuna siihen miten ketterä pennusta näyttäisi tulevan isona. Sen liikkeet ovat hyvin paimenkoiramaisia ja ensimmäiset merkit paimentamisesta saatiin tänään lenkillä kun lahkeessa roikkumisen sijaan se syöksähteli jalan vieressä jalkaa vaanien ja "mukamaspaimentaen". Juu ei kiitos. Onneksi uskoo kertakiellosta. Muita ihan jänniä piirteitä noin niinkuin alle 10 viikkoisella pennulla ovat olleet pyyhkeen nylkyttäminen (kerran) ja käden nylkyttäminen (kerran). Teini-iästä mahtaa tulla mielenkiintoinen...

On se vaan niin pieni ja hassu. Ja vielä ihan mahdottoman kiltti vaikka riiviö onkin. En malta odottaa mitä seuraavaksi keksitään! Nyt ollaan käyty hississä, kävelty ritilällä, tultu luokse ainakin sataviiskyt kertaa, kasteltu nenä suihkussa ja kannettu noutokapulaa. Tää on niin kivaa!!!