Joskus on hyvä vain laskea pää alas

Rauhoittuminen osa kaksi, eli katsotaan muistaako koira yhtään mitään eiliseltä. No juu ei muista. Samantien kun istuin tylsimpään asentoon minkä tiedän namikuppi edessäni, alkoi säätäminen.

Että joo ihan rauhassa se osaa olla. Laskin kriteereitä alemmas ja odotin. Kyllä minulla on aikaa. Pikkuhiljaa riekkuminen reuhoittui vähän ja pää laski alas. Ainoa vain että Bella keksi että esittämällä tosi rauhallista sai namin joten lopputulos oli tämä.

Pää meni alas, kropassa ei tapahtunut mitään...mutta HÄNTÄ vispaa edestakaisin. Senkin pieni huijari. Kun rauhallista käytöstä alkoi vähän jo tulla esiin, otettiin välillä muutamat seuraamiset. Ajatuksena tässä on ensinnäkin palkita koiraa tekemisellä kun ensin rauhoitutaan (vrt. rauhoittuminen myöhemmin kentällä) ja toisaalta taas rauhoittuminen tekemisen jälkeen.

Bella hakee muuten perusasentoa aika kivasti nykyään. Ei hypi paikoillaan takajaloillaan kuten teki joskus aiemmin ja paikkakin näyttäisi oikealta. Olen katsonut parhaaksi opastaa namilla vähän koska välillä perusasennon paikka meinasi karata. En halunnut että tästä tulee ongelmaa joten mentiin askel taaksepäin hetkeksi. Seuraaminen sujui vallan mainiosti namivetoisena. Tehtiin myös muutama askel peruuttamista seuraten. Sitä en muista että oltaisiin tehty aiemmin. Koska siis onhan se nyt tärkeää osata peruuttaa kun ihan kohta ollaan siellä EVL:ssä. Ensin vaan pitäis sinne ALO:on osallistua..krhm...

P.S. Mun koira katosi taas sängyn alle. Onnistunut rauhoittumistreeni?