Mutaisia takkukuulumisia

Kevät on ihanaa aikaa! Etenkin se hetki kun tajuaa että ulkona on oikeasti tosi lämmintä ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Siispä ulos koirien kanssa.

Keväässä on sekin hyvä puoli että talvella täysin lumen peitossa olevat alueet vapautuvat taas koirakäyttöön. Löysimme hiljattain tästä läheltä metsäpolun josta tuli heti suosikkilenkkipolku. Kovin pitkää lenkkiä sillä ei saa aikaiseksi, mutta reipas puolituntinen kuluu helposti ja vielä enemmänkin jos intoutuu oikein eräjormaksi ja hyppää polulta pois umpimetsään, kuten minä monesti teen.

Lenkin alku- ja loppupäissä on pienet peltoaukeamat joissa kaverukset ovat innostuneet kirmaamaan isoa rinkiä peräkkäin. Jos tuntisitte nuo koirat paremmin, ymmärtäisitte miten älytön ajatus se on. Pörriä kun kiinnostaa paljon enemmän hajujen haistelu kuin juokseminen ja Bella taas keskittyy yleensä vain yksilösuorituksiin eikä toisen kanssa tekemiseen. Mutta niin vain molemmat juoksevat kuin viitapirut koko pellon mitalta. Hassut, tyhmät otukset.

Itse metsä on kuin suoraan sadusta kaatuneine puunrunkoineen ja naavatappuroineen. En tiedä miten ihminen voi olla näin innostunut yhdestä pienestä metsäpolusta, kun tuntuu että joka päivä sinne haluaisi mennä tuijottelemaan puita ja ei mitään.

Tällä nimenomaisella lenkillä hyppäsin taas pois itse polulta ja lähdin tutkimaan uusia reittejä metsän keskellä. Saman lyhyehkön metsäpolun varrella on todella erityyppisiä maastoalueita eikä koskaan tiedä mitä on edessä. Päädyimmekin pienen kävelyn jälkeen n. metrin levyiselle ojalle jonka ajattelin kiertää tai etsiä sopivan ylityspaikan. Pörri teki tavanomaisia tutkimusmatkojaan ja loikkasi ojan toiselle puolelle - perässään pieni valkoinen karvatuppo joka päätyi suoraan keskelle syvää ojaa ja hyisen kylmää vettä. Bella lähti reippaasti uimaan Pörrin perässä toiselle puolelle mutta kääntyi kun kuuli minun nauravan katketakseni selkänsä takana. Eihän raukka voinut tietää ettei sinne ollut tarkoitus mennä. Minä taas olin vain niin ylpeä kun pieni uskalsi lähteä niin reippaasti uimaan.

Uintireissun lopputuloksena (ja mutaisen peltoaukeaman avustuksella) mukanani oli pieni, kurainen otus jota ei tuntunut yhtään haittaavan pieni uiskentelu.

Ilo oli ylimmillään märästä turkista huolimatta. Onneksi koti oli jo lähellä ja pääsimme suihkuun lämmittelemään. Mahtoivat ihmiset pitää minua hieman pöhkönä kun kikatin itsekseni koko loppumatkan kuraiselle olennolle joka tassutteli vierelläni. Pörriähän moinen touhu ei juurikaan liikauttanut. Se nautti hihnattomuudesta ja siitä että sai haistella juuri niitä hajuja mitä halusi. Vapaana juokseminen on nykyään aivan liian harvinaista Pörrille, sillä sitä ei voi pitää lainkaan vapaana jos vaarana on muiden koirien kohtaaminen. Paikat joissa ei liiku muita ovat todella vähissä.

Bellan sterilaation jälkeen sen karva on muuttunut todella paljon. Se takkuuntuu aivan äärimmäisen helposti ja on tuntunut aivan mahdottomalta tehtävältä pitää koira takuttomana. Siis kirjaimellisesti, jos harjaan koiran takuttomaksi illalla, siinä on aamulla jo takkuja. Sain kuulla että cockerspanieleitakin pestään usein (en oikeasti tiennyt tätä) ja hitaammassakin päässä välähti että jos koirassa on jo kahta rotua joita pestään usein, varmaan kannattaisi sitten pestä sitä koiraa vähän useammin. Nyt pesuväli on ollut korkeintaan muutamassa viikossa mutta kuitenkin niin ettei joka viikko olla oltu pesulla. Tihensin pesut niin että pesen koiran kerran viikossa ja sen lisäksi harjaan joka päivä. Puuh! Melkoisen erilaista hommaa verrattuna Pörrin turkkiin jolle ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Sen lisäksi karva on lyhentynyt viikko viikolta kun olen keksinyt ottaa minkä kohdan milloinkin karvattomaksi. Viimeksi lyheni häntäkarvoitus ja tänään oli vuorossa hiustenleikkuu.

Vetäisin niska- ja otsatöyhtöt niin lyhyiksi ettei niitä saa enää pompulalle mutta ei kuitenkaan ihan sileäksi. Samalla harvenivat korvakarvat jotta korvia olisi mukavampi kiikuttaa mukana eivätkä ne painaisi tonnia. Aika päheen näköinen sporttipuudeli siitä tuli. Vielä olisi edessä viimeistely, eli naaman ja tassujen ajelu ja saksittujen kohtien tasoittelu koneella. Kyllä sitten kelpaa! Eikä huolita enää takkuja takaisin, siitä pidän huolen.