Tokokurssille
Ilmoittauduttiin ensimmäiselle koirakurssille Bellan kanssa. Lähdetään tokon alkeiskurssille opettelemaan sitä oikeaa treenaustapaa. Vähän jännittää mitä siitä tulee, koska kuitenkin kaikki tuollainen virallinen koirapuuhailu on minulle vielä niin uutta. Kyllä me siitä kurssista selvitään, mutta nähtäväksi jää kehdataanko mennä jatkokurssille, hehe. Ajattelin ottaa yhdeksi tavoitteeksi, tässä ennen kurssin alkua, sen että lähdetään kiertelemään eri paikkoja ja opettelemaan että missä tahansa voi tehdä mitä tahansa. Kurssin aikana ajattelin uskaltautua pois omalta mukavuusalueeltani ja yrittää palkata koiraa välillä lelulla. Minä olen aina käyttänyt nameja ja lelupalkkaus on minulle hieman tuntemattomampi asia. Mutta tuolle koiralle se voisi kyllä toimia.
Käytiin Bellan kanssa turistikoirana Tampereen match showssa. Keli oli tosi kurja, satoi ja oli hirveän kylmä. Ei viitsitty sitten kauaa seistä siellä palelemassa, mutta sen verran kyllä ehdittiin olemaan että vähän ehti Bella näkemään uutta tilannetta. Kierrettiin kehän laitoja toisten koirien välistä ja ohitse ja kyllähän se pikkupuudeli nätisti perässä kulki vaikka ei selvästikään nauttinut tilanteesta. Ainoa mistä olin kyllä vähän huolissani oli se, ettei Bella ottanut tarjoamaani herkkua. Tämä voi vihjata jotain tulevasta koirakurssista. Entä jos se ei sielläkään suostu syömään? Kyllähän se oppii mutta täytyy vähän etukäteen seikkailla ja syödä aamupala vaikkapa kaupungin keskustassa tai Siwan pihassa tai ihan missä vain muualla kuin kotona.
Olen jokaisen Bellan treenin jälkeen alkanut ottamaan Pörrille oman minitreenin ja käskenyt Bellan siksi aikaa häkkiin. Olen sitten heitellyt häkkiin aina välillä herkkuja jos neiti on siellä pysynyt kiltisti. Tänään mentiin melkein koko treeni jo niin että Bella pysyi nätisti häkissä. Ainoa kerta kun se tuli ulos oli se kun laitoin nameja lattialle ja käskin Pörrin sivulle (siis niin ettei nameja saanut ottaa). Bella totesi ilmeisesti että koska kukaan ei noita huoli niin minä käyn ne napsimassa parempiin suihin. Missään vaiheessa tarkoituksena ei ole ollut kieltää koiraa tulemasta ulos, herkkujen heittely vain loppuu jos koira päättää tulla. Toivon että tällä keinolla vahvistan nimenomaan sitä positiivista kuvaa häkissä olemisesta ja sitä että koira vapaaehtoisesti haluaa olla häkissä.
Mies on kovasti ihmetellyt näitä minun uusia koulutusmenetelmiäni. Hän on useaan kertaan kysynyt, miksen sano koiralle erikseen paikka-käskyä kun laitan sen istumaan tai miksen komenna koiraa paikalle häkkiin. Hänen mielestään yksi tärkeimmistä käskyistä on paikka-käsky ja minä olen kyllä samaa mieltä. Mutta minä taas en näe mitään mieltä antaa kaksoiskäskyä jos pelkkä istu-käskykin tarkoittaa jo että koiran pitää pistää takapuolensa maahan ja pitää se siinä. Hän kannattaa enemmän ehdotonta omistajan tottelemista, eli omistaja kontrolloi ja käskee koiraa joka tilanteessa. Minä taas haluaisin kannustaa koiraa itse tekemään ja kokeilemaan asioita positiivisen kannustuksen voimin (esim. naksutin, pelottaviin asioihin tutustuminen itsenäisesti, herkkujen heittely kun koira itse valitsee oikean toimintatavan) samalla tietenkin vaatien sitä tottelevaisuutta. Mutta ensinnäkään en halua vaatia koiralta mitään mitä se ei vielä voi osata ja toiseksi en halua käyttää turhia ja ylimääräisiä käskyjä jos on olemassa jokin muu keino. Ihanteenani olisi että löytäisimme Bellan kanssa sen yhteisen sävelen jonka olen jo löytänyt Pörrin kanssa, eli minun tarvitsee vain vihjaista mitä haluan ja se riittää. En tarvitse arkikäytössä kovia komentosanoja enkä tiukkaa armeijakuria, Pörrille riittää se että kerron mitä haluan.
Ehkä tässä tulevien vuosien, joita meillä toivottavasti on oikein monta, aikana löydämme sen tavan toimia että pelkkä ajatus riittää. Eivätkös kaikki toivo sitä koiriltaan?
Käytiin Bellan kanssa turistikoirana Tampereen match showssa. Keli oli tosi kurja, satoi ja oli hirveän kylmä. Ei viitsitty sitten kauaa seistä siellä palelemassa, mutta sen verran kyllä ehdittiin olemaan että vähän ehti Bella näkemään uutta tilannetta. Kierrettiin kehän laitoja toisten koirien välistä ja ohitse ja kyllähän se pikkupuudeli nätisti perässä kulki vaikka ei selvästikään nauttinut tilanteesta. Ainoa mistä olin kyllä vähän huolissani oli se, ettei Bella ottanut tarjoamaani herkkua. Tämä voi vihjata jotain tulevasta koirakurssista. Entä jos se ei sielläkään suostu syömään? Kyllähän se oppii mutta täytyy vähän etukäteen seikkailla ja syödä aamupala vaikkapa kaupungin keskustassa tai Siwan pihassa tai ihan missä vain muualla kuin kotona.
Olen jokaisen Bellan treenin jälkeen alkanut ottamaan Pörrille oman minitreenin ja käskenyt Bellan siksi aikaa häkkiin. Olen sitten heitellyt häkkiin aina välillä herkkuja jos neiti on siellä pysynyt kiltisti. Tänään mentiin melkein koko treeni jo niin että Bella pysyi nätisti häkissä. Ainoa kerta kun se tuli ulos oli se kun laitoin nameja lattialle ja käskin Pörrin sivulle (siis niin ettei nameja saanut ottaa). Bella totesi ilmeisesti että koska kukaan ei noita huoli niin minä käyn ne napsimassa parempiin suihin. Missään vaiheessa tarkoituksena ei ole ollut kieltää koiraa tulemasta ulos, herkkujen heittely vain loppuu jos koira päättää tulla. Toivon että tällä keinolla vahvistan nimenomaan sitä positiivista kuvaa häkissä olemisesta ja sitä että koira vapaaehtoisesti haluaa olla häkissä.
Mies on kovasti ihmetellyt näitä minun uusia koulutusmenetelmiäni. Hän on useaan kertaan kysynyt, miksen sano koiralle erikseen paikka-käskyä kun laitan sen istumaan tai miksen komenna koiraa paikalle häkkiin. Hänen mielestään yksi tärkeimmistä käskyistä on paikka-käsky ja minä olen kyllä samaa mieltä. Mutta minä taas en näe mitään mieltä antaa kaksoiskäskyä jos pelkkä istu-käskykin tarkoittaa jo että koiran pitää pistää takapuolensa maahan ja pitää se siinä. Hän kannattaa enemmän ehdotonta omistajan tottelemista, eli omistaja kontrolloi ja käskee koiraa joka tilanteessa. Minä taas haluaisin kannustaa koiraa itse tekemään ja kokeilemaan asioita positiivisen kannustuksen voimin (esim. naksutin, pelottaviin asioihin tutustuminen itsenäisesti, herkkujen heittely kun koira itse valitsee oikean toimintatavan) samalla tietenkin vaatien sitä tottelevaisuutta. Mutta ensinnäkään en halua vaatia koiralta mitään mitä se ei vielä voi osata ja toiseksi en halua käyttää turhia ja ylimääräisiä käskyjä jos on olemassa jokin muu keino. Ihanteenani olisi että löytäisimme Bellan kanssa sen yhteisen sävelen jonka olen jo löytänyt Pörrin kanssa, eli minun tarvitsee vain vihjaista mitä haluan ja se riittää. En tarvitse arkikäytössä kovia komentosanoja enkä tiukkaa armeijakuria, Pörrille riittää se että kerron mitä haluan.
Ehkä tässä tulevien vuosien, joita meillä toivottavasti on oikein monta, aikana löydämme sen tavan toimia että pelkkä ajatus riittää. Eivätkös kaikki toivo sitä koiriltaan?
Kommentit